Aamusta hurautettiin naapurikylään sairaalaan ja lastenpolille, sinne päästessä ei ollut rähmätkään vielä ehtineet karista silmistä. Aika oli vähän myöhässä, kun hoitaja ei ollut tajunnut meitä (siellä ei siis erikseen ilmottauduta vaan pikkupotilaat tullaan huutelemaan ekana hoitajalle) kun oli etsinyt vähän vähemmän hiuksista yksilöä kuin tuo meidän peikkotukka :) Mittojen ottamisen, ja lääkärisedän moikkaamisen jälkeen marakatti sai ensimmäisen annoksensa maitoa. Kyse oli 0,5 ml vettä ja 0,5ml maitoa :D Huima määrä! Maitoa tuli aina puolen tunnin välein, ekana 1ml, sitten 5ml ja nuo kolme ekaa annosta sai nauttia ruutasta, tais olla aika kivaa! 10ml tulikin jo nokkiksesta, samoin seuraava 50ml, jonka jälkeen olikin kauneusunien vuoro osaston uudenkarheissa vaunuissa :) Hyvin tuntui nukuttavan!
Viimeinen 100ml annos ei enää oikein maistunut, liekö ollut jo niin täysi ja tottakai maito oli oudon makuista. Siitäkin selvittiin suunnilleen kunnialla ja sitten taas vähän odoteltiin mahdollisia oireita ennen lääkärisedälle menoa ja kotiin lähtöä. Päivään mahtui paljon odottelua ja käytävillä maleskelua, leikkihuone ja aulan leikkipaikka tulivat tutuiksi :) Samoin ne ihanat käytävät joita pitkin marakatti viiletti kädet levällään ja vilkutteli ohikulkijoille.
Sairaalassa oli aamusta aika vilkasta ja pikkupotilaita suihki edestakas. Samaan aikaan oli 2 muutakin maitopotilasta, ja hoitaja sanoi mukien olevan kortilla kun altistuksia on ollut niin paljon! Hurjaa. En ennen marakatin maitoallergiaa edes tajunnut, kuinka paljon näitä tapauksia itseasiassa kuitenkin on. Hänellä todettiin siis allergia pari kuisena samanlaisella altistuksella (tai olihan se jo sitä ennenkin näkyvissä), ja tähän asti joikin apteekin erikoiskorviketta. Mutta nyt sitä ei enää tarvita, kiva! Avautuu muksulle ihan uusi makumaailmakin :)
