Koulupaniikki

Joskus on päiviä kun ei vaan jaksa. Ja joskus kaipaa omaa aikaa enemmän kuin toisena päivänä.. Tänään täyttyi nuo molemmat kriteerit! Aamusta alkaen ei oikein jaksanut kuunnella narinaa ja marinaa, jota lapsista taas reilusti irtoaa. Siispä oli aivan loisto päivä karata pankkiin sopimaan opintolainajuttuja. Aamua piristi ihanasti myös lapsuudesta tuttu pankkitäti joka nappasi miut jo ovelta mukaansa, ja antoi alea muutosmaksuihin. Ah! Lisäksi teehetki siskon kanssa teki terää, eikä illan hikilenkkikään ollut huono asia :) Ja nyt tuli tietysti "syyllisyys" kun ukkeli vietti koko päivän tappelupukareiden kanssa..

Pankissa käydessä tajusin kuinka mielettömän lähellä tuo koulun alku on, kolme viikkoa ja siellä ollaan.. Jaiks. Mieleen on alkanut hiipiä ajatus: onko miusta lähihoitajaksi ja opiskelemaan? Jaksanko käydä koulua ja hoitaa kotia?! Karvanaama tekee niin pitkiä päiviä ja lähestyvä talvi pitkittää päivä, ettei paljon ehdi auttaa arkisin kotona.. Tulikohan haukattua liian iso palanen?! Mutta samalla mietin jo tulevaisuutta ja aikaa opiskelun jälkeen. Ehkä tämä on vain normaalia tosiasioihin heräämistä :) Olenhan lorvaillut kotona reilut kolme vuotta, joten uusi alku hiukan jännittää mutta samalla ehkä kutkuttaa vatsanpohjaa mukavasti. :)

Rakastaa, kuulemma!