Hetken jo kadoksissa ollut leipomisinto tekee paluutaan, onneksi!
Samoin nyt on vihdoin ollut aikaa askarrella, ja voi kuinka olenkaan
siitä nauttinut.. Lisäksi olen nukkunut ja yrittänyt hoitaa sosiaalisia
suhteita jotka pääsivät aika lailla kärsimään tässä lähiaikoina ajan ja
jaksamisen puutteen takia.. Silti takana on elämäni ehkä antoisimmat 5
viikkoa! Pääsin harjoitteluun erityistukea tarvitsevien nuorten pariin,
ja voi kuinka nautinkaan tuosta ajasta heidän kanssaan. Perjantaina viimeistä
päivää ollessani sain nieleskellä kyyneleitäni moneen kertaan ja kyllä
niitä piti sitten vuodattaakin oikein urakalla! Uskomatonta miten tuo
aika harjoittelupaikassa ja erityisesti nuorten seura avasi silmiäni ja
opin itsestäni todella paljon uutta, lisäksi tulevaisuuden suunnitelmat
ja haaveet heittivät lähes häränpyllyä.. I love it! <3
Ihana
kortti kaikkien nimmareilla, teetä ja ihanaa luomusuklaata sekä ne
monen monet halaukset tekivät lähdöstä vieläkin vaikeampaa ja samalla
ihanaa :) Mutta onneksi näen heidät jo ensi viikolla muutamaan
otteeseen. Sain myös kutsun käydä siellä aina kun haluan, ja haluanhan
minä! :)
Jännä miten henkisesti raskas päivä vei voimia
ja miten sitä onkaan kaivannut omaa aikaa ja rauhaa sen jälkeen! Onneksi
on ollut tekemistä, nimittäin joulukortteja ja tuo edelleen
viimeistelyä kaipaava lapsien joulukalenteri.. Pitäisi ehkä kaivaa
(lue:etsiä!) esiin silitysrauta ja käydä silittimään osasia, että
päästäisiin loppuun ennen ensi lauantaita :) Noh, ehkä ensi viikolla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti