Sairastelua

Äh, taas meillä sairastellaan! Ja tietysti juuri pyhinä sekä ennen 6vkon työssäoppimisrupeamaa. Eilen piti hakea Otso kesken päivän hoidosta kun tuli kipeäksi.. Aamulla jo valitti jalkojen ja käsien olevan kipeinä, mutta hoitoon mentiin kuitenkin kun kuumetta ei ollut ja poika jaksoi ihan hyvin. Aavistelin kyllä näin käyvän!

Tänään meni Aippu yksin päikkäriin kun Otso lähti mummolaan sairastamaan, jonne poika olisi tahtonut mukaan yllättäen myös siskonsa. Päikkäri on siis heidän varahoitopaikka ja tyttö oli siellä ensimmäistä kertaa yksin. Eniten taisi jännittää äitiä ;) Hih! Lapsista Aino on kuitenkin se sopeutuvampi. Omalle hoitotätille sattui haaveri ja on saikulla, joten lapset menevät päikkäriin myös ensi viikolla. Ihan kivaa harjoitusta tulevaisuutta ajatellen, koska toiveissa olisi saada heidät päiväkotiin eri ryhmiin syksystä.. Mutta katellaan! Niin, ja pitihän minun kanaemon tyyliin laittaa päikkäriin päivällä viestiä miten heillä oli mennyt :D Hyvin, neiti oli touhottanut normaaliin riehakkaaseen tyyliinsä ja leikkinyt muiden lasten kanssa. Ihanaa! No, sen vastapainoksi oli illalla aivan rättipoikkiväsynyt ja kiukkusi minkä ehti.. Ei niin ihanaa!

Mukulat kuitenkin ehtivät askarrella tiistaina ihanat munat :) Kantoivat niitä niin onnellisena kotimatkan, hassut! Olen edelleen ihan hupsuna noihin lasten askarteluihin. Ovathan ne ihania muistoja! Ja paljon kivempiä koristeita kuin kaupasta ostetut muovirimpulat..

Virvon varvon ja niin edespäin

Huh! Synttärit takana. Vaikka meillä ei paljoa vieraita käynytkään ja käyneet olivat tuttuja ja lähinnä perhettä, niin kyllä silti on ollut ihan rättipoikkikatki olo tänään ja varsinkin eilen. No, siihen saattanee osaltaan vaikuttaa jokin muukin asia ;) Ja onneksi koulussa on tentit yms. ohi, ensi viikolla alkaa työssäoppiminen. Jännää!!

Koko viikonloppu hujahti kyllä ohi vauhdilla. Onneksi herkkujen vääntämisen ja syönnin ohessa ehdittiin mm. lähileikkarille pulkkamäkeen. Otso yllätti minut täysin haluamalla laskea pulkalla yksin. Hän kun ei yleensä ole rohkein versio, ja mäkikin oli melko kova. Monen monta kertaa laski ja siskonsa tietysti kärtti päästä myös itse. En kyllä päästänyt(tylsä äiti!)kun pyöri ja kieri jo liukurilla laskiessaankin mäkeä alas. Karmea rätkätys kuului joka tapauksessa kun pallero pyöri lumessa :D

Virvottiin samalla isovanhemmat yms. Lapset olivat vääntäneet vitsoja hoidossa ja tehtiin poikasen kanssa muutama lisää kotonakin. Oli tarkoitus tehdä enemmänkin ja vähän tyylikkäämpiä, mutta jotenkin aika taas karkasi käsistä. Su Otso oli suloinen kun hän väenvängällä halusi olla virvottavana ja illasta pyörähtäneiden mummin&ukin sekä siskoni oli virvottava heidät. Voi pienen miehen onnea! Pääsiäismunien eli palkan antaminen oli kai hauskinta. Yksinkertaisuus kunniaan! :D

Onneksi lapsillakin on synttärit vain kerran vuodessa ja väliä sisarusten juhlilla on 4kk. On tuo juhliminen jo itselleen sen verran rankkaa ;) No rehellisesti rankinta on varmaan tuo herkkujen syöminen :D

 Nyt on vaan koitettava jaksaa muutama viimeinen koulupäivä ja sitten pääseekin nauttimaan pääsiäisestä! <3 Ja ihanista vieraista!

Ai, ja Onnea Aino rakas! <3 Neitillä on tänään virallinen 2v synttäripäivä. Olivat hoidossa laulaneet hälle ja sankari oli töröttänyt tuolissa kuulemma todella ylpeänä :D

Ehkä oikeasti vielä joku päivä hoitsu..

Ystävä soitteli ja kyseli mitä minulle kuuluu.. Mitäs sitä muuta kuin kouluakoulua, se tuntuu todella vievän kaiken ajan ja energian! Mutta, kohta alkaaa työssäoppiminen ja voi unohtaa hetkeksi tehtävien tekemisen :)

Ollaan koulussa opeteltu kaikkea hoidollista eli hoitotoimenpiteitä, jotka ovat olleet minulle ne pahimmat kompastuskivet henkisesti.. No,ei ne nyt tehtynä ole oikeasti tuntuneet miltään ja tavallaan ruvenneet jopa "kiehtomaan". Ehkä miusta vielä kuoriutuu hoitsu, nyt on olleet enemmän vallalla mielenkiinnossa ohjaaminen, se onkin kuulunut elämääni niin kauan kuin muistan työn tms merkeissä. Mutta nyt olen oppinut itsestäni melkoisesti uutta :)

Ensiapukurssin aikaan alkoi taas takaraivossa jyskyttää eräs kauan vaiettu ja salattu "unelma".. Nimittäin ensihoitaja! Tuon ajatuksen pulpahtaminen pinnalle yllätti minut täysin. Olin niiiin tuudittautunut ajatukseen että minä työskentelen kehitysvammaisten kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään.. Uudet ajatukset valtasivat pään! Ei sillä, en minä ole kyllä tuota alkuperäistä ajatusta hylännyt (eiei!)  vaan sen rinnalle on noussut jotain uutta :) Osaamisalaksi ei meidän tuppukylässä tai naapurissaakaan voi ottaa ensihoitoa, mutta ehkä harkitsen amkta aikanaan.. Tai käymällä tuon osaamisalan muualla. Katsotaan ;)

Ja mitä me olemme koulussa tehneet.. Ollaan opeteltu mittaamaan verenpaine manuaalisesti, jossa minä todella loistin tukanvärilleni otaksuttuun tapaan.. Ihmettelin kovaan ääneen mitä ihmettä pitäisi kuulla kun en kuule mitään muuta kuin pumpumpum, johon ihana opettajamme naureskellen totesi että se minun juurikin piti kuulla. Kyllä nauratti, enkä ollut ainut naureskelija :) No nytpä tiedän mitä sieltä pitäisimän kuulua ja kuuluukin! Lisäksi ollaan pistetty toisiamme, tänäänkin molemmat olkavarret tikattuina neulatyynynä olon jäljiltä.. Ja mitattu sokeria, hempparia yms. Tänään kuitenkin oli edessä jännin, eli katetrointi. Ihan helppoa ja yksinkertaista, nukelle! Oikean ihmisen katetrointi onkin sitten ihan toinen juttu, mutta eiköhän sekin mene :) En pelkää muuta kuin että satutan potilastani..

Nyt hiljenen ja käperryn lukemaan perjantaiseen lääkehoidon tenttiin, johon emme ole saaneet ihan parhaita lähtökohtia koulussa.. Tentti oikeasti jännittää minua todella, mutta kunhan pääsisin läpi. Sekin olisi jo paljon! Lääkelaskut eivät paljon painaneet vaan koe meni heittämällä läpi, jee! Kerrankin tunsin olevani hyvä matikassa :)

Aurinko on löytänyt taas tiensä meidän luokse pilvien takaa.. Ihanaa! Tänään pääsin kunnolla nauttimaan lämmittävistä säteistä ja imemään D-vitamiinia itseeni, muut aurinkoiset hetket ovat menneet ohi koulunpenkkiä kuluttaen. Olisi niiiin tehnyt mieli hiihdellä järven jäällä, mutta puuttuu edelleen ne sauvat! Siispä tallustelimme koko perhe jäällä kelkkauraa ja vähän sen vierusta pitkin :) Tuulikaan ei haitannut kun Otson kanssa juoksentelimme pitkin poikin etsien eläinten jälkiä.. Jä löydettiinhän me vaikka mitä, kuten karhun, tiikerin, tiikerin pennun, leopardin, leijonan, ilveksen ja pupun jälkiä :) Melkoinen setti elukoita ollut liikkeellä, mutta me emme nähneet kuin nuo jäljet ;) Kokeilimme myös kuinka onnistuu lumienkelit.. Aippu säikäytti minut jäämällä pötköttämään kylelleen aivan liikkumattomaksi ja mennessäni hänen luokseen, virnuili vaan metsään katsellen. Alkaa vissiin äidin mielessä laukata liiaksi koulussa opitut asiat :D

Myös rannassa ollut napakelkka juoksutti karvanaamaa ;) Ekana kun puski eteenpäin upottavalla lumella kaksi ipanaa perässä pulkassa. Kuntoiluakuntoilua!

Ai, ja aamulla Otso oli suloinen käydessämme kauppareissulla.. Touhotti siskonsa rinnalla käsi selällä ettei säntäilevä tyttö karkaisi tielle :D