Nyt se loppui!

Hetken jo kadoksissa ollut leipomisinto tekee paluutaan, onneksi! Samoin nyt on vihdoin ollut aikaa askarrella, ja voi kuinka olenkaan siitä nauttinut.. Lisäksi olen nukkunut ja yrittänyt hoitaa sosiaalisia suhteita jotka pääsivät aika lailla kärsimään tässä lähiaikoina ajan ja jaksamisen puutteen takia.. Silti takana on elämäni ehkä antoisimmat 5 viikkoa! Pääsin harjoitteluun erityistukea tarvitsevien nuorten pariin, ja voi kuinka nautinkaan tuosta ajasta heidän kanssaan. Perjantaina viimeistä päivää ollessani sain nieleskellä kyyneleitäni moneen kertaan ja kyllä niitä piti sitten vuodattaakin oikein urakalla! Uskomatonta miten tuo aika harjoittelupaikassa ja erityisesti nuorten seura avasi silmiäni ja opin itsestäni todella paljon uutta, lisäksi tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet heittivät lähes häränpyllyä.. I love it! <3

Ihana kortti kaikkien nimmareilla, teetä ja ihanaa luomusuklaata sekä ne monen monet halaukset tekivät lähdöstä vieläkin vaikeampaa ja samalla ihanaa :) Mutta onneksi näen heidät jo ensi viikolla muutamaan otteeseen. Sain myös kutsun käydä siellä aina kun haluan, ja haluanhan minä! :)

Jännä miten henkisesti raskas päivä vei voimia ja miten sitä onkaan kaivannut omaa aikaa ja rauhaa sen jälkeen! Onneksi on ollut tekemistä, nimittäin joulukortteja ja tuo edelleen viimeistelyä kaipaava lapsien joulukalenteri.. Pitäisi ehkä kaivaa (lue:etsiä!) esiin silitysrauta ja käydä silittimään osasia, että päästäisiin loppuun ennen ensi lauantaita :) Noh, ehkä ensi viikolla ;)

Kuivattuja raparperejä valkosuklaaseen hypänneinä

Löysin Punnitse&Säästä-kierroksella kuivattuja raparperejä, jotka taisi olla sokeroitukin. No, minä raparperiholistina halusin tietysti kokeilla niitä ja onnistuin olemaan syömättä kaikkia kerralla :) Ajatuksena nimittäin oli leipoa niistä jotakin hyvää..

Perinteisestihän raparperin kanssa yhdistetään usein leipomuksissa valkosuklaa, ja minä en tehnyt poikkeusta :) Hyvän valkosuklaamuffariohjeen löytäminen vain tuntui olevan kiven takana. Onneksi löysin sattumalta epämääräisestä resepti-ompelu-askarteluvinkkikirjastani joskus jostain jenkkisivustolta mukaan napatun valkosuklaabrowniereseptin, jota on pitänyt kokeilla jo pitkän aikaa. Niissä ei suklaassa säästellä :) Vähän ohjetta muokaten noista tuli ihan kivoja.

Valkosuklaa-raparperimuffarit
vaivaiset 24kpl

300g valkosuklaata
200g voita
2,5 dl maitoa
165g sokeria
2tl vaniljasokeria
2 isoa munaa
250g jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
kuivattuja raparperejä

Lämmitä uuni 150 asteeseen. (Minä kyllä taisin lätkäistä lähemmäs 175)
Sulata suklaa, voi, maito ja sokeri kattilassa. Sekoittele kunnes seos on täysin tasaisesti sulanut. Jätä jäähtymään 15 minuutiksi.

Lisää vanija ja munat suklaaseokseen ja sekoita hyvin.
Mittaa jauhot kulhoon. Lisää suklaaseosta pieninä erinä jauhoihin ja sekoita aina hyvin. Lisää vielä raparperinpalat tai laita jokaiseen muffinivuokaan erikseen, ihan kuinka itse haluat. Ehkä helpommalla pääsisi kun lisäisi vasta sinne vuokiin..
Paista n. 25 minuuttia.

Jopa raparperinirso karvanaama söi muffarinsa mukisematta :) Työvoitto!

Nyt voin hyvillä ja makeilla mielin suunnata ensi viikon tutkintotilaisuuteen eli näyttöön. Ei jännitä, ainakaan vielä! Taidan olla liikkeellä vähän turhan lunkilla asenteella :) Menee miten menee! Paikassa viihdyn niin hyvin ettei ajatus koulunpenkille palaamisesta kiehdo yhtään..

Onnea isit!

Perinteiset isänpäiväsyömingit ohi :) Vatta pulleena lasagnesta ja kaakusta.. Meillä on siis jo muutaman vuoden ollut tapana tarjota isoisille lounas meillä kotona ja samalla ollaan saatu viettää aikaa yhdessä (ja säästytty karmeelta juoksemiselta ympäriinsä). Otso mietiskeli lasagnea syödessään kuinka pastakone tekee italialaisia mummoja.. Hupaisia nuo pienet ajatuksineen!

Lapset olivat askarrelleet karvanaamalle kynätelineen kerhossa, aika hupaisan suloinen! :) Isille on muuten paaaljon vaikeampi miettiä itsetehtyjä lahjoja kuin äideille..

Kakkua meillä on Aina juhlissa (kuin juhlissa..), enkä tehnyt poikkeusta tälläkään kertaa :) Pohjaksi teimme (karvanaama vatkasi taikinan) tavallisen sokerikakkupohjan ja täytteeksi laitoin Ullanunelma-verkkokaupasta tilaamaani Hedelmäpassion hyydykejauhetta sekä trooppista hilloa ála Rainbow. Idean täytteisiin sain Ullan unelmakakku-ohjelmasta, tosin olin suunnitellut laittavani persikkahilloa, mutta kaupassa käteen osui tuo trooppinen hillo. Päällle lätkästiin siskon kanssa tavan kermat (karvis ja sisko äänestivät tavan kermaa ja minä valkosuklaakermaa, eli hävisin!) ja Muumi-karkkeja :)

Pöydässä oli myös Punnitse&Säästä-kaupasta ostettuja rapeita omena-kanelilastuja. Tuo ihanuus avautui muutama viikko sitten tänne omille kylille, ja on siellä tullut vierailtua jo useamman kerran.. Tuo meidän koulu ja työssä oppimispaikkani ovat aivan liian lähellä sitä :D

Herkkuja lapsuuden

Olen melko huono syömään ja näköjään nykyisin myös tekemään keksejä, pikkuleipiä tms. Nyt kuitenkin halusin tehdä, hiukan ajatellen myös huomista isänpäivää, lapsuuden herkkukeksejä.. Löysin joku aika sitten kirjahyllystämme lapsuudesta tutun opuksen: Aku Ankan keittokirjan ja sieltä ihanat Millan haarukkaleivät, joita lapsena tuli tehtyä :) Maku oli sama kuin ennenkin, mutta rakenne vähän löpsähti kun taisi taikinasta tulla vähän löysähköä, kiitos lipsahtaneen maitomäärän.. Makuhan se tärkein on!

Millan haarukkaleipiin tarvitset..

150 g voita huoneenlämpöisenä
1½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
kermaa tai muna

Hiero rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää loput aineet ja sekoita. Jos taikina on liian mureaa, lisää vähän kermaa tai kananmuna. Leivo taikinasta ensin tanko ja leikkaa pieniksi pätkiksi, joista pyörittelet pieniä palleroita. Nosta pallerot uunipellille ja paina ne litteiksi haarukalla. Paista 175-asteessa 8-10 minuuttia.