Ei pähkinäallergikoille..

Eilen oli Piiitkästä aikaa laatuaikaa Otsosen kanssa <3 Ja sempä kunniaksi linja-autoilimme siskolleni :) Voi pienen miehen riemua ja kuinka tiukassa linkkarahoja hän pienissä nyrkeissään puristi! Otson leikkiessä ehdin vilkaista muutamia Kotivinkin numeroita, ja sieltähän löytyi vaikka mitä ihanaa kokeiltavaksi.

Jep, tämä torttu ei sovi pähkinäallergikoille, se on nimittäin täyttä pähkinää :)

Pähkinäpiiras herätti heti mielenkiintoni ja innostuin siitä, vähän myöhemmin innostus kuitenkin vaihtui epäilykseen- voiko noin pähkinäinen olla hyvää.. Ja tänään tuo epäilys vaihtui sitten kokeilunhaluksi. :) Piiras oli hyvää ja ohje toimii, tuo sitruuna on välttämätön.. Tuo raikkautta pähkinöihin! Mutta, kyllä se ON pähkinäistä. Huh!

PÄHKINÄPIIRAS (Kotivinkki 5/2012 )

6-8 hengelle

150g voita
1dl sokeria
3 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
½dl hasselpähkinärouhetta
Rasvaa vuoan voiteluun
1 sitruuna
300g pähkinäsekoitusta ja-rouhetta
1½dl fariinisokeria

1. Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon yksi muna koko ajan sekoittaen.
2. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet ja hasselpähkinärouhe. Lisää seos vaahtoon ja sekoita tasaiseksi. Voitele vuoka ja taputtele taikina sen pohjalle ja reunoille.
3. Pese sitruuna ja raasta kuori. Sekoita pähkinärouhe ja -sekoitus, kaksi kananmunaa, fariinisokeri ja sitruunaraaste sekä sitruunan mehu.
4. Lusikoi täyte pohjan päälle ja paista piirasta 175-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia tai kunnes täyte on jähmettynyt. Peitä piiraan pinta leivinpaperilla paistamisen puolivälissä, jotta pähkinät eivät kärähdä.

Pikkupojan Pomp de Luxia

Se tunne kun vaivalla saat vastahakoisen kohta 3v. suurinpiirtein pysymään vaatteissa ja kuvissakin, ja ne kuvat epäonnistuu Täysin, kiitos kameran ja jonkun päälle menneen ihme säädön.. Äh! Siis kuvista ei näy mitään (haha, ja linssisuojus ei ollut päällä.. Tosin onnistuisi sekin, mutta ei tällä kertaa!).

No, niillä kuvilla tai ilman oli tarkotus kehua Pomp de Luxia :) Siitä on tulossa henkilökohtainen lempparini, tilaaminen vaan on hankalaa kun joutuu aina kinuamaan karvanaaman Visaa käyttöön (en halua omaa, vaikka ehkä kohta olisi jo aika).. Nettikaupassa on siis kevätale -25% ja pakkohan sieltä oli poikakullalle tilailla ihanuuksia (syksyä odottelemaan), ja saihan tuo siskokin jotain. Tällä kertaa asiana oli nimenomaan Otso, ja Ainon ihanat mekot saivat jäädä vielä kauppaan (odottamaan isompaa alea jos tulee..)

Tuossapa Otson saamia ihanuuksia..

Ja mm. nämä tahtoisin Ainolle, vaikka tiedän ettei tyttö olekaan kovinkaan tyttömäinen :) No, nautin näistä hetkistä kun vielä voin pukea heidät kuten haluan!

Vaatteet ovat hyvälaatuisia ja ihanan mallisia, ja tekijöiden idea "antaa lasten pysyä lapsina" on mainio! :) Värimaailma on hyvin yksinkertainen, paljon oliivia, harmaata ja khakia, tytöillä lisäksi persikkaa ja Dusty rosea (kauhean vaikea keksiä sille suomeksi kuvausta). Pidän väreistä, mutta samalla myös nämä yksinkertaisen väriset vaatteet miellyttävät paljon. Vaatteet ovat myös pysyneet käytössä ja pesuissa hyvinä, eivätkä ole menettäneet värejään.

Lisäksi merkin monilla tuotteilla on Öko-Tex- merkintä ja tai ne on tehty orgaanisesti viljellystä puuvillasta. Minä tykkään!

Lennä lennä keppäkerttu

Omenapuut on kukassa, meidän yksi puu (jonka kohtalona on muutaman vuoden sisällä muotoutua majapuuksi..) on räjähtäny yhtäkkiä täyteen valkoisia kukkasia :) Sieltäpä bongasimme kera poikasen keppäkertun (jep, en kirjottanu väärin.. Otso kutsuu niitä tuollen) taiteilemassa pitkin kukkasta! Toinen keppis kipitteli pationraihnalla.. Kytättiin siinä pation reunalla pyllyt pystyssä hämiksiä ja sisiliskoja kun pirkkonen lennähti siihen :) Niitä liskoja ja hämysiä ei nähty, yleensä tulevat lekottelemaan aurinkoon mutta ei tänään. Harmi!

Lapsen mielikuvitus on ihanaa ja mielenkiinto kaikkia luonnon pieniä ihmeitä kohtaan. Aivan sama mikä ötökkä on kyseessä kun siitä riemuitaan :) Tuo arkajalka joka vierastaa pistäviä pörriäisiä yrittää aina saada hämiksiä kiinni, kuulemma tahtoisi silittää (heikosti on toistaiseksi edistyneet nämä yritykset).. Saadappa takaisin tuollainen lapsen into!

Ihanan makeaa!

Ilma oli tänäänkin mitä ihanin, ja aamupäivä olikin kiva kuluttaa siskon seurassa vaatekauppoja kierrellen. Löytyi mitä etsittiinkin, mustaa siis.. Keskustassa oli mitkä lie kesäkadun avajaiset ja kuultiin mm. hanurimusiikkia. Jes!

Vaan vaatteiden metsästyksen lomassa löytyi ihana yllätys, koju täynnä mitä ihanampia värejä! Laareittain erimakuisia (siis makuja oli oikeasti PALJON), englantilaisia fudgeja <3 Ja minä en edes ole fudgejen kovin suuri ystävä, nuo vaan on niiiin hyviä. Ja makeita :D Tutustuin näihin jo viime syksynä kun sisko toi tuliaisiksi Helsingistä.

Joka makua ei tullut otettua, sain rajoitettua ostokseni muutamaan (onneksi muutama on suhteellinen termi..) ja nekin maksoivat jo kiitettävästi. Ai, mutta sainhan mie alennusta muutaman kymmentä senttiä ja hymyn tuolta ekassa kuvassa pyllistelevältä nuorelta mieheltä :) Haha. Jo nuo värikkäin sydämin koristellut pussit saivat minut hurmioon, no se lienee helppoa muutenkin :) Varmaan vaikeaa arvata minkä värisen pussin valitsin.. Keltaisen!

Suosittelen maistelemaan jos kohdalle sattuu :) 

Ps. Nää oli vikat herrkkuostokset hetkeen, maanantaina koittaa kova arki juoksureenien merkeissä.. Lisää kuntoa ja lihasvoimaa tahtoo hän, ehkä muutaman kilonkin :)

Olen kuluneen kevään aikana (ja aina muulloinkin..) valittanut kun mistään ei löydy mitään Keltaista. No, nyt nettikauppoja (ja ihan livenäkin) kierrellessä tätä ihanaaihanaaihanaa väriä on tullut vastaan vähän joka puolella. Arvatakaa vaan kuka on hiukan onnellinen :) Tuossa muutama pakkosaadajuttu!

Nämä löytyy jo kaapista, näinköhän osaan edes käyttää mutta olivat niiiiin ihanat :) Saisivat kyllä olla vielä keltaisemmat..

Lasten vaatekaappeihin (tai lipastojahan ne on kun ei olla niitä kaappeja saatu vieläkään hankittua..) on eksynyt aika paljon keltaista, ja muutenkin värejä. :) Minä rakastan värejä ja lapsilla varsinkin niitä pitää olla.

Tulipa muuten vastaan eräs hauska seikka Lindexin verkkokaupassa käydessä.. Sielä oli valkoinen, lyhythihainen body johon on eteen painettu kameran kuva.. Vaan Ainolta löytyy H&M:n keltainen t-paita vastaavanlaisella kameralla :) Aikalailla toisiaan muistuttavia minusta!

Miksi nuo kuvat ei mene silleen nätisti kaksi vierekkäin?! Tai menee mutta ei ole enää tekstissä.. Äh!

Kakkua ja kyyneleitä

Katselin eilen prinsessa Estellen ristiäisiä (no joo!, mut telkkarista ei tullu muuta ja teki mieli vaan maata sohvalla kun pirpanatkin nukkui) ja siinä töllötintä tiiratessa tuli mieleen prinsessakakku. Ja siitä se sitten lähti, kakkua OLI saatava, mutta vasta tänään :) Kakkua voi tehdä ihan pienestäkin "syystä", ja eihän sitäkään aina tarvita!

Illalla torttupohjaa vääntäessäni (eka oli muuten ihan susi, kuohui yli laitojen uuniin ja lopuksi valahti keskelle semmonen kuoppa että oksat pois. Harmi kun en tuulispäänä älynnyt napata kuvaa!) tajusin tänään olevan hääpäivämme, joten pieni palanen sillekin.

Tänä aamuna vain saapui eräänlainen surusanoma, rakas mummoni oli viime yönä vihdoin nukkunut pois. Tämä oli oletettavissa ja kaikkien (eniten mummon itsensä) toiveissa. Olo on huojentunut, mutta haikea! Nyt se on niin lopullista. Suuri palanen mummolle, joka tasan 2kk päästä olisi täyttänyt jo kunnioitettavat 94-vuotta <3 Kermavaahtoa vatkatessani mietin kyyneleet poskia pitkin valuen kulta-aikaa lapsuuden ja muistoja mummelista. Rakkauteni kermavaahtoon olen perinyt häneltä, ja iskältäni. No, samaa sukua kaikki :)

Mutta takaisin siihen kakkuun palatakseni.. Siitä tuli aivan uskomattoman RUMA! :D Ihan eivät ajatukset jaksaneet kulkea samassa tahdissa käsien kanssa (seliseli!), mutta maku oli mainio. Tein niistä viikonloppuna ostetuista espanjalaisista punamarjoista täytteeksi nopsaa mansikkahilloa Jamie Oliverin ohjeella. Kakun väliin sitä ja kermarahkaa. Päälle Confettin vaahtokarkin makuista kaulittavaa sokerimassaa vaaleanpunaiseksi värjättynä. Ihan hyvän makuista tököttiä ja helppo käsitellä, suosittelen! Löytyi perus S-marketista meidänkin kylästämme. Mutta kakku itsessään oli niin epätasainen ja muutenkin muotopuoli että valmiista teoksesta tuli todella huvittavan näköinen. Ja sen kuvaa en todellakaan nyt aio julkaista. Heh.

Tästä on hyvä jatkaa sulattelulenkille vaatekauppaan..

Aurinkoa ja ns. mansikoita

Ihana, kiireetön sunnuntai-iltapäivä naapurikaupungissa. Aurinkokin hemmotteli meitä säteillään ja lämmöllään :) Tuo lasten pukeminen vain aiheutti, vaihteeksi, päänvaivaa. En vain vieläkään tunnu osaavan pukea keväisin lapsosille sopivasti päälle, ja yleensähän siis hikipäillä on liikaa vaatetta.. Tänään taisin ylittää itseni ja vaatetta tuntui olevan sopivasti. Jes, hyvä minä (kerrankin)!

Suurin syy retkeilyyn oli Otsosen kipeästi tarvitsemat hupparit, joita ei kuitenkaan löytynyt H&M:ltä, jäljellä oli enää muutama hassu kappale ja nekin isoimpia kokoja. Pyh. Aikeemme shoppailun lisäksi oli mennä satamaan katselemaan veneitä, tai siis niin oli suunitelma mutta eivät paljon paatit kiinnostaneet! :)

Laivojen katselun sijaan Otso keskittyi lähinnä laiturilla juoksenteluun ja köysienkiinnitystolppien (vai mitä ne nyt on?!) päällä istuskeluun. Pääasia että viihtyi :) Aino viipotti menemään ja piuaili minne sattui, järkeä tytöllä ei tunnu olevan päässä minkään vertaa (kaikella rakkaudella!). Karmea vahtiminen tuossa nuoressa naisen alussa on, veljensä on aina ollut rauhallisempi ja samalla kyllä arempikin. Ai, tekihän tuo tyttönen muutaman vanhemman rouvan iloiseksi vilkuttelemalla ja suomalla vähähampaisia hymyjään :)

Tuli myös testattua miltä espanjalaiset mansikat maistuvat, kyllä ne perunoista erottaa (siskoni aupair perheen äiti käytti joskus tätä mainiota kuvausta ulkolaisista mansikoista) mutta eivät vedä vertoja kotimaisille (jos edes painivat samassa sarjassakaan). Lapset olivat innoissaan ja kyynärpäitä myöten mantsikkamehuissa :)

Toisen lelut, parhaat lelut :)

Mikä siinä onkaan että lähes poikkeuksetta lapsia kiinnostaa samat lelut, ainakin tässä taloudessa! Meillä niitä haluttuja ja tappelua aiheuttavia leluja ovat useimmiten autot, dinot, junat yms.. Aippu ei vielä ymmärrä tuon taivaallista tyttöleluista (ai, paitsi helmet on molemmista ihania, ja isi tykkää varsinkin Otsosen kohdalla), nukkea ei hoivata mutta autoilla kyllä päristelee niin että sylki lentää :) Isoveikkamallissa voi olla syynsä tähän ja toisaalta voihan olla etteivät nuket tule muutenkaan kiinnostamaan (tai niistä voi myös tulla Hitti). Sen näkee aikanaan! :)

Aino kyllä ihannoi muutenkin kaikessa veljeään ja matkii. Yleisesti on aivan sama millä lelulla toinen leikkii kun toisen on saatava ne heti, toimii yhtä kätevästi kumminkin päin. Päivät siis kuluvat jouhevasti kahakoita selvitellen ja lelusodissa luovien :) Ihanaa!

Otsolla on ollut tukena ja turvana pienestä pitäen nalle Napsis, lasten ukin minulle joskus Ikeasta ostama nallekarhu. No, tietysti Aino himoitsee veljensä nallea ja useista yrityksistä huolimatta mikään pehmolelu ei kelpaisi yhtä hyvin. Naapurikylän reissultamme löytyi Ellan ja Aleksin pehmoinen Lenni Lokinpoikanen, joka näyttäisi saavuttaneen jonkinlaista "suosiota". Ei siinä muuten mitään, mutta ei jaksaisi kuunnella alituista nahinaa mokomasta nallukasta :)

Ps. Osaavat olla ja ovatkin ihania niin yhdessä kuin erikseen <3

Ihana päivä äitien :)

En kauheasti välitä äitienpäivä yms. hössötyksistä, läheisiään pitäisi muistaa ja kunnioittaa muutenkin kuin kerran vuodessa sille tarkoitettuna päivänä.. Mutta, juhlittiin meillä kuitenkin :) Aamulla sain maailman ihanimman lahjan, Otson hoidossa tekemät korvakorut (ihan pikkasen piti tirauttaa!). Sain sujautettua ne onneksi korviinkin, vaikka heinäkuun 2009 jälkeen ei ole tainnut moisia olla :) Päivä oli ihanan kiireetön, herkkuaamupalaa, ulkoilua auringossa ja uuden potkupyörän testailua (12" fillari oli sitten jokseenkin liian iso, kiva!)..

Meillä on jo muutamana vuonna isänpäivää vietetty meidän luona kutsuen isät syömään valmiiseen pöytään, ja jostain syystä vasta tänä vuonna taisi olla äideille samanlaista kohtelua :) Tällä tavalla vältämme ryntäilyn paikasta toiseen, samalla on ihanaa kun vanhempien ei tarvitse huhkia kyökin puolella. Otsosta oli kiva kopsautella mummon kanssa laseja yhteen, eli siis kilistellä. En tiedä mistä moinen kopsauttelu hänelle tuli mieleen, ihanaa silti! :)

Ps. Kokeilkaas picmonkey kuvankäsittelyohjelmaa.. Helppokäyttöinen kuin mikä! :)

Maailman vahvin tyttö hiipi taloon

Näinköhän on kohta Muumimukit meillä historiaa?! Jo nyt ylitäyteen kaappiin hiipi nimittäin ihkaensimmäinen Rörstrandin Peppi-muki ja voinen taata ettei se jää ainokaiseksi :) Mie Rakastan Peppiä, Eemeliä, Saariston lapsia ja muita iki-ihania Astrid Lindgrenin satuja. Niitä olen pienestä pitäen ahminut ja niihin tulevat lapsetkin tutustumaan, vähän on jo opeteltu :)

Jostain syystä tuosta meidän pienestä voimanaisesta tulee mieleen Peppi Pitkätossu :) Ja olenkin antanut itselleni luvan ostaa Peppi-aiheisia asioita, vaikka ihan vain karvanaaman kiusaksi joka ei välitä Astrid Lindgrenistä yhtään. Joskus vaan ilo on niin pienestä kiinni, ainakin miun :)

Tulipa huonoja kuvia. En tajua mikä kamerassa on kun en saa kunnollisia kuvia aikaiseksi, ja kuvaajassahan ei siis voi olla mitään vikaa. :D Haha!

Pullanmuruja maitomukissa

Välillä on kiva tehdä tikusta asiaa, niinkuin tänään Ainon nimpparien merkeissä :) Rakastan leipomista ja tämäpä oli loistava syy vaivata taikinaa! En muista milloin olisin viimeksi leiponut pullaa. Jep, ei mie En ole pullantuoksuinen äiti, enemmänkin kakkujen yms. ja tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että tämän sortin leipomukseni ovat yleensä muistuttaneet enemmänkin graniittia kuin pullia.. :D

Muutama päivä sitten silmiini osui Luomu maitotölkissä oleva voisilmäpullien ohje, jossa ihanaan voi-sokerimössöön lisättiin jauhoja. Olenkin pitkään miettinyt millä mössöstä saisi kiinteämpää ja kuohkeampaa, aivan kuten paikallisen kahvilan herkkupullissa. Nytpä selvisi sekin (olin epäillytkin salaisen aseen olevan juurikin jauhot..), ja pakkohan niitä oli kokeilla. Homma toimi. Jes!

Mutta se pullista :D Tehtiin marakatin kanssa myös lemppariamme Brita-torttua, Otson ollessa pitkästä aikaa hoidossa leikkimässä. Tai siis, eihän tuo raukka vielä moisista herkuista mitään tiedä.. Kahvipöydässä natusteli onnelisena leipää (jota piti tietysti puristaa nyrkissä, tiukasti!) ja rusinoita. Otso sai tehokkaasti murusteltua osan pullasta maitomukiinsa. :)

Äidin pikku prinsessa..

Niin, Missä on se lehtikuvien äidin pikku prinsessa söpössä vaaleanpunaisessa rimpsumekossa kukkapinni tukassa? Ei ole moista näkynyt meidän perheessä :D "Prinsessamme" on nimittäin kaikkea muuta kuin prinsessa! Rämäpää sopii tuohon touhottajaan paremmin.. Veljensä on aina ollut arka ja varovainen, toisin kuin tämä sisko joka menee aina paikkaan kuin paikkaan pää edeltä. Onhan hänellä toki ollut kirittäjä ja esikuva, malli vai mikälie.. :) Parhaita leluja on autot (joita ajaessa päristellään komeasti) yms, eli kaikki mistä isoveikka tykkää :) Arvatkaa vaan tapellaanko meillä päivittäin helikopterista, niistä autoista, junista, ruuvimeisseleistä..?!

Kolhuiltakaan ei säästytä, eikä olla säästytty enää hetkeen! Vasta toissapäivänä tipahti ulkona alimmalta rappuselta pää edellä metalliseen rappuralliin (luuli kai osaavansa astua nätisti alas! Hah. Väärä oli sekin luulo..) saaden kauniin mustelmaviirun silmän alle ja samana iltana täräytti vielä taskulampulla itseään ohimoon. Ennen kuin edellinen ruhje tai mustelma on ehtinyt parantua on luvassa jo uusi :) Mutta vauhti ei lopu, päinvastoin!

Enkä mie ole vaaleanpuista unelmaprisessaa edes toivonut, tosin oisihan se ihan kiva isompana tehdä tyttöjen juttuja.. Mutta siihenkin on aikaa ja ehkä toivoa ei vielä ole ihan menetetty ;)

Paketillinen hammastahnaa :)

Olettekos tutustuneet R.O.C.S-hammastahnoihin tai muihin suunhoitotuotteisiin? :) Tänään haettiin postista nimittäin paketillinen roskia, kuten Otso asian ilmaisi! Ihanaa, ja kaupanpäällisenä oli hammasharja sekä näytteitä muista tahnoista. Miut on niiiin helppo myydä extratuotteilla :D Miten voikaan paketillinen suunhoitotuotteita tehdä mielen iloiseksi?! :)

Meille kyseisen merkin hammastahnaa on ollut oikeastaan koko Otson olemassa olon, tai ainakin ekojen hampaitten jälkeen :) Ekan putilon toi siskoni, joka on muuten tutustuttanut meidät moneen erilaiseen asiaan! Nyt ekaa kertaa myös itse kokeilemme R.O.C.S:ia, rehellisesti sanoen en aikaisemmin ole edes älynnyt että voisi itsekkin käyttää.. Makuna greippi-minttu, sekin oli alunperin menossa siskolle mutta sosialisoin meille :) Saapahan nopeammin taas tilata uusia makuja, kun makumaailma on merkillä mainio.

Tahnat sisältävät luonnollisia ainesosia, runsaasti ksylitolia, eivätkä ne sisällä haitallisia keinotekoisia ainesosia. Fluoriakin on vain 4-6-vuotiaiden tahnoissa, koska silloin hammaskiille kovettuu. Sen vahvistamiseen taarvitaan juurikin fluoria. Aikuisten ja vauvojen tahnoissa fluoria ei sitten taas ole. Suosittelen!

R.O.C.S-infoa :) klik!