Viimoinen päivä vapauden

Nyt se on loppu, meinaan kotona lorviminen! Kolme vuotta, ja vähän yli, sitä ihanuutta kesti. Lapset kävivät jo eilen ja tänään harjoittelemassa hoitopaikassa puolikkaat päivät, mutta huomenna ovatkin sitten kokonaisen päivän.. Jaiks! Otsollehan paikka on jo tuttu, mutta Aipulle kaikki oli uutta. Paitsi hoitotäti, jota näki koko kevään veikan hoitopäivinä.. Aamupäivät olivat menneet hyvin, reippaiksi kehui molempia ja Ainon pottailuinto sai myös kehuja. :) Heillä onkin pehmeä lasku kun ovat tämän viikon ainoat, ja ensi viikollakin heitä on vain kolme. Aika tuuria!

Hoitokassi odottaa vielä pakkaamista, tällä hetkellä hoidossa on Otson vanha pikkureppu. Ensi viikolla sitten.. Mietin hetken jos toisenkin minkälaiset (käytännöllisyys oli siis halusessa) reput heille hankkisin, mutta keksin lopulta hyödyntää kesällä vähälle käytölle jääneen Emmaljungan hoitolaukun. Parempi laittaa sen hintainen (lue:kallis!) kassi käyttöön kuin makuuttaa sitä turhanpanttina kaapin perukoilla :) Ainakin rojut mahtuu hyvin! Seuraavaksi onkin mietittävä kassin sisältö, mitä sinne tarvitsee.. No sen voi hoitaa viikonloppuna.

Oma reppu on "pakattu" eli lätkäisin kalenterin ja penaalin sinne :) Mitäpä muuta sitä ekana päivänä tarvitsee?! Ai, vesipullon! Ja ehkä kameran, ihan varmuuden vuoksi vain.. Kalenteriostoksilla kävin eilen, huh mitä hommaa. Ei meinannut löytyä The Kalenteria, eikä siis löytynytkään. Tuo ostettu saa luvan toimia :) Ostin samalla muutamia muita koulutarvikkeita, kansioita löytyi vintistä kaksin kappalein- toinen lukioaikainen ja toinen muistaakseni puupalikkakouluajoilta.. Nostalgista! :)

Mutta nyt on lähdettävä harkitsemaan nukkumaan käymistä, aamulla arki koittaa todenteolla kun koulu alkaa jo klo 8! Yäk.

Leilan leipomuksia, jotka syötiin rannalla

Tällä kertaa ei leiponutkaan Leila, vaan Laura, mutta Leilan ohjein :) Miun uusin villitys on Liviltä tuleva Leila leipoo-ohjelma.. Ruotsalaisen Leila Lindholmin resepteihin ei yleensä tule mitään outouksia, mitä täältä tuppukylästäkään ei saisi. Tuossa kai onkin yksi viehätyksen syy! :) Nuo ohjeet löytyvät myös Leilan kirjasta Pala kakkua- ja paljon muuta. Tilattu on, tulee kai joskus!

Kokeilua odottavia ohjeita on kymmeniä, mietinkin pitäisikö kokeilla kaikki kirjan reseptit läpi.. No, sen näkee sitten kun kirja tulee :) Tämänpäiväiselle uimareissulle tekaisin mukaan focacciaa (jota on pitänyt muutenkin kokeilla jo ties kuinka kauan..) ja mutakakkumuffineita.

Uimareissulla lapset kirmailivat onnellisina vedessä, mutta me karvanaaman kanssa pitäydyttiin jalkojen kastelussa :) Tuo Ainon Pomp de Luxin uikkari oli villi! Aivan ihanan mallinen :) Tiedän mistä ostamme myös ensi kesän uikkarit! Neitosesta tuli kuvia vaikka kuinka, mutta ukkelista ei.. Mokomasta on nykysin niin kauhian hankala saada kuvia, ja toisaalta kamera oli kädessä vielä kun hän ei ollut kaulaansa myöten vedessä :) Silloin nimittäin seisottiin itsekkin Saimaassa, ei toki kaulaa myöten..

Kylpyvannakateutta

Ukkelit lähtivät iltapäivällä porukalla (kera 2/3 isoisän) ihmettelemään karvanaaman työpaikkaa, kasoittain pölyisiä kiviä :) Me Ainon kanssa linja-autoilimme mummolaan viettämään tyttöjen iltapäivää! Pientä naisen alkua taisi aluksi hiukan jännittää linkassa istuminen omalla penkillä, piti nimittäin siihen malliin kiinni sormesta. :) Aika ihanaa oli pitkästä aikaa viettää aikaa keskenään, niihin hetkiin ehti tottua keväällä Otson hoitopäivien aikana. Nyt vielä kaipaisin laatupäivää kera pikku herran, meilä on vielä tekemättä junaretki naapurikaupunkiin :)

Mummolassa Aippu pääsi vannaan läträämään, ja mie olin taas kateudesta vihreänä. Mieki oisin halunnu! Mut se Ikean vanna ei ois kestäny moista :D Lohduttauduin sitten riisipuurolla ja parilla kupilla teetä, ei se ihan samaa asiaa ajanut mutta helpotti tuskaa hiukan! Ja kastelihan tuo uipija miuta tehokkaasti, joten kai sitä vähän pääsi läträämisen makuun kuitenkin.. :)

Otsolla oli ollut kivimontulla kivaa ja oli kuulemma ollut kotiin lähtiessä aivan musta pölystä :) Siispä suuntasimme mummolan läheiselle uimarannalle huuhtomaan loputkin liat niskasta, tai siis lapset.. Illan pikapyrähdys veteen ei ollutkaan niin hyvä idea kuin oltiin ajateltu.. Eihän sieltä nimittäin olisi haluttu lähteä pois ja niinpä Aippu kannettiin rääkyvänä autoon (jossa jatkoi huutamistaan kotia asti. Jipii!) :) Jospa sitä huomenna menisi ihan ajan ja eväiden kanssa rantaan muuttumaan rusinaksi. Nuo eväät on ehdottoman tärkeät! Meillä olikin lapsuudessa/nuoruudessa kotona vitsinä että joka paikkaan oltiin ottamassa eväitä mukaan.. Joo, ei ehkä kuulosta tälleen niin hauskalta, mut oli se sitä sillon :)

Rakastan teitä pienet vesipetoseni <3

Päivä aurinkoinen

Aurinko on palannut! :) Mitäpä sitä siis sisällä kökkimään kun saa taas olla ulkona vaikka koko päivän.. Lisäksi tahdon viettää mahdollisimman paljon mukavaa laatuaikaa lasten kanssa ennen kuin he keskiviikkona (päivällä vajaa viikko enää aikaa!!! Apua, paniikki.) menevät hoitoon ja minä kouluun. Ja lapsethan tykkäävät olla ulkona..

Lisäksi Otso on todella innostunut potkuttelusta potkupyörällään, joten piuailtiin ympäri kyliä ;)

Välipala haettiin kaupasta (äiti ei tajunnut leipoa aikaisemmin, jotta oltaisiin saatu tuoretta evästä..) ja kipiteltiin lähileikkarille syömään. Siis eihän tässä mitään ihmeellistä ole, lapset olivat kuitenkin innoissaan :) Varsinkin mehu taisi olla melkoinen hitti, meillä kun ei pahemmin mehua juoda. Ja tietysti Otso valitsi sokerimehun, uh!, mutta en käynyt inttämään vastaan tälläkertaa :) Ja pullaahan pitää olla, näin sanoi aina isotätivainaamme :D Pitkään olikin joku pullaton vaihe, mutta eilen tädillä syödyt maailman parhaat pullat laukaisivat hillittömän himon, jota ei luultavasti pitele mikään!

Viikonlopulle on vielä suunnitteillä piknik omalla porukalla, ennen kuin arki todella koittaa.. Ja mielessä pyörii vain yksi ajatus: mihinkä soppaan sitä lusikka onkaan tullut laitettua!

ONNEA 3-vuotias

ONNEA vielä oikeana päivänä rakas pikkumieheni <3

Huh! Nyt on juhlat taas hetkeksi juhlittu, kunnes taas keksitään syy uusiin ;) Tällä kertaa juhlimme Otson 3-vuotis synttäreitä kera lähimpien ja muutamien ystävien :) Juuri sopivalla porukalla!

Hassua miten moisista pienistä juhlista sai kuitenkin paljon tekemistä.. Tällä kertaa vain outoutena oli etten mie ressannut YHTÄÄN!! Mitä ihmettä tämä tämmöinen on olevinaan?! :D Ei sillä, en valita! Otso osallistui innokaasti järjestelyihin mm. leipomalla, ja Ainokin osallistui taas kerran lähinnä pyörimällä jaloissa ;)

Herkkupöytään päätyi mietinnän jälkeen mansikka- ja raparperihilloilla täytettyä Myyrä-kakkua. Tuo Myyrä on taas tehnyt paluun meidän taloudessa, oli välillä jo vähän out. :) Harmittaa vain kun kakusta tuli melko lössö sisältä kun en tajunnut ennen kostutusta Kuinka juoksevaa raparperihillo oli.. Oivoi. Mutta Myyrästä muihin tarjottaviin (lähden jutuissani helposti rönsyilemään ;)), jostain blogista bongasin Sara La Fountainin kolmen suklaan juustokakun jota on pitänyt tehdä jo kauan. Kannatan kokeilemaan, vaikka tiskiä tulikin yli äyräiden ja mie vihaan tiskaamista (siksi karvanaama hoitaa meillä tiskihommat!). Lisäksi oli Otson itse leipomia M&M-rakeilla höystettyjä "cookieita", ai  ja salaattia juustotikuilla. Simppelit eväät!

Synttärisankari oli lauantaina pahalla päällä kuin peikko, mutta illalla kohta ekaluokkalaisen tytön tullessa tuuli muuttui täysin! Isompien lapsien kanssa herra leikkii todella mielellään ja kiltisti, samanikäisiä vähän vierastaa vielä. No, hoidossa saa siedätystä siihenkin! :) Eilenkin kyllä jo leikki paremmin enemmän ikäistensä kanssa, luksusta! Kiitos kaikille vieraille, ihanaa kun kävitte <3

Oli pakko tilata Ainolla toinen tuommonen supersuloinen Pomp de Lux-tunika :) Ja nuo Otson jalassa olevat Po.pin harmaat haaremihousut on ihan miun lempparit, samoin pojan itsensä (vaikkei paljon vaatteista välitä). Löytyivät Fb joltain kirpparilta ja ovat kuulemma kovasti käytetyt, vaikka ei niistä sitä kyllä huomaa :)

Ai, ja illalla oli hetki aikaa kera rakkaan ystävän! Kävimme terassilla juomassa yhdet kuplajuomat ja parantamassa maailmaa :) Vielä päälle vähän teetä ja sympatiaa, ai ja irtsareita (ups!).. Täydellisen kiireetön ilta, vaikka kotiin pitikin joutua ajoissa nukkumaan kun tänään oli karvanaaman eka työpäivä loman jälkeen!

EDIT: Kuinka nappi löysi vihdoin tiensä housuihin..

"Viikon vai kaksi olleet housut, eikä nappi ole niihin liimautunut." Tuon lausahduksen kuulin tänään ja perään kysymyksen mistä löytyisi neulaa ja lankaa ;) Eka ei siis ollut tarkoitettu kuin vitsailuksi, karvanaama kysyi kerran ompelisinko napin, lupasin mutta unohdin.. Niinpä tänään sain kunnian ihastella herran napinompeluspuuhastelua :)

Vähän sain hihitellä ompelulanganpujotuslogiikalle ;) Tuplalangan pujottaminen ei kuulemma ole niin helppoa (miestenlogiikalla..) :D Huh! No, siitäkin selvittiin ja nappinsa ompeli housuihin. Päätellessä katkesi lanka ja milläs muulla tämä paikattiin kuin PIKALIIMALLA! Jestas! Ei kuulemma jesari mahtunut väliin..

Kirjoitettu kaikella rakkaudella ja karvanaaman luvalla, eikä ollenkaan pahantahtoisuudella!

Ja samalla tämä on myös tarina siitä kuinka nappi seuraavana päivänä irtosi :) Metallinen nappi hankasi langat poikki.. Ensikerralla kokeillaan jotain vahvempaa! ;)

Sydvesti

Naapurikaupungin tuliaisina (oikeastaan muuta eivät edes saaneetkaan tälläkertaa, jopa!) lapset saivat Reiman sydvestit :) Näitä oltiin mietitty jo jonkin aikaa ja nyt semmoiset löytyi kätevästi Reima-kaupasta (ja vielä -50% alesta). Taatusti hupaisan näköiset päässä, mutta todella kätevät tähän jatkuvaan monsuuni-ilmastoon! Lätsissä on ohut puuvillavuori ja söpöt korvaläpät :) Oon niiiin myyty! Ja jo tuo sana, sydvesti, on Ihana!! <3

 Otso huolehti jälleen kukkien ja nurmikon kastelusta, se tuntuu olevan parasta! Toivoi yökylästä (jep, kullannuppuset olivat oljamissa.. ) kotiin palattuaan päästä lutraamaan :D Ja saamansa piti! Siellä ne lutrasivat ja hyppivät vesilammikoissa!

 Mut ihmiset, muistakaa sydvestit! Taidan etsiä moisen itsellenikin ;)

Sataa sataa ropisee..

Ulkona on satanut lähes taukoamatta, paino sanalla lähes.. Aamupäivästä nimittäin aurinkokin erehtyi vähän pilkottamaan pilvien takaa! Sademittari näytti aamusta vuorokaudessa tulleen 18mm vettä :) Eipä voida tänä kesänä vouhkata kuivuudesta..

Varhaisnuorten leireillä viettämieni Monien kesien aikana tuli tutuksi sanonta: ei ole vääränlaisia ilmoja/säitä, on vain vääränlaisia varusteita. :) Tuo pitää kyllä niin paikkansa!! Ulos voi mennä säästä riippumatta, ja meillä mennään. Myönnän, aina ei todellakaan huvittaisi repiä lapsille kurapukuja päälle ja itselleen myös, mutta on se raikas ilma ja lasten riemu sen arvoista.. Lisäksi sade tai mieluiten sateenjälkeinen aika on parasta lenkkiaikaa, eniten happea ja vähiten ihmisiä :)

Nuo Ticketin Rubber Rainit ovat todella olleet hintansa arvoiset!! Mistäköhän saisi itelleenkin noin pätevän kurapuvun!? :) Fjällrävenikin otti viime syksynä ja petti :( Ulkona Aino keskittyi lähinnä lammikoissa litsittelyyn ja Otso saippuakuplien puhalteluun :) Ainolla on muuten lähes poikkeuksetta ulkona ollessa kädessään lapio, mikä lie pakkomielle?!

Iltapäivästä käytiin sateen lomassa vihdoin katsomassa suihkuvettä, kuten Otso noita keskustassa olevia suihkulähteitä (vai mitä lie ovat) kutsuu :) Pienen miehen ilot <3

 

Tuparit

Muutama viikko sitten maalattiin lastenhuone ja nyt se alkaa olla valmis. Tosin, jotain pientä vielä puuttuu.. kuten oikea matto ja taulut+toinen hylly seiniltä. Mutta ne ehtii :)

Meillä tykätään juhlia vaikka mitä kissanristiäisiä, ihan vain koska on ihana leipoa ja järjestää pikku kekkereitä :) Niinpä tänään oli vuorossa lastenhuoneen tuparit :D Ja vieraita oli huimat kaksi: isäni, joka maalasi kanssamme huoneen (+teki sata muutakin asiaa) ja siskoni :) Otso esitteli innoissaan huonetta, ja joimme samalla kuplajuomaa (ihan vaan Pommacia).

Tottakai tupareissa piti olla myös jotain syömistä, kuinkas muuten. Jääkaapissa odotti käyttöä Arlan Raparperi-mansikkarahka, joka päätyi juustokakkuun. Sisko koristeli vielä tuoreilla mansikoilla.

Tulipahan todistettua sekin ettei Aino, jonka lempparia telkkarista on tractor pulling, viihdy mekoissa. Päälle vedetty mekko yritettiin heti repiä irti, sama on käynyt lähiaikoina kaikkien vähänkin helmaa sisältävien vaatteiden kanssa. Kiva! Mutta en aio luovuttaa, tuohon pikkuihmiseen saa tyttömäisyyttä vain vaatteilla, joten niitä mekkoja pidetään :) Ainakin vielä hetkinen kun voin itse pukeutumiseen vaikuttaa.

Koulupaniikki

Joskus on päiviä kun ei vaan jaksa. Ja joskus kaipaa omaa aikaa enemmän kuin toisena päivänä.. Tänään täyttyi nuo molemmat kriteerit! Aamusta alkaen ei oikein jaksanut kuunnella narinaa ja marinaa, jota lapsista taas reilusti irtoaa. Siispä oli aivan loisto päivä karata pankkiin sopimaan opintolainajuttuja. Aamua piristi ihanasti myös lapsuudesta tuttu pankkitäti joka nappasi miut jo ovelta mukaansa, ja antoi alea muutosmaksuihin. Ah! Lisäksi teehetki siskon kanssa teki terää, eikä illan hikilenkkikään ollut huono asia :) Ja nyt tuli tietysti "syyllisyys" kun ukkeli vietti koko päivän tappelupukareiden kanssa..

Pankissa käydessä tajusin kuinka mielettömän lähellä tuo koulun alku on, kolme viikkoa ja siellä ollaan.. Jaiks. Mieleen on alkanut hiipiä ajatus: onko miusta lähihoitajaksi ja opiskelemaan? Jaksanko käydä koulua ja hoitaa kotia?! Karvanaama tekee niin pitkiä päiviä ja lähestyvä talvi pitkittää päivä, ettei paljon ehdi auttaa arkisin kotona.. Tulikohan haukattua liian iso palanen?! Mutta samalla mietin jo tulevaisuutta ja aikaa opiskelun jälkeen. Ehkä tämä on vain normaalia tosiasioihin heräämistä :) Olenhan lorvaillut kotona reilut kolme vuotta, joten uusi alku hiukan jännittää mutta samalla ehkä kutkuttaa vatsanpohjaa mukavasti. :)

Rakastaa, kuulemma!

Aarre

Se tunne kun näät jotain Ihanaa, ja se jää kaihertamaan mieltä.. No, tänään kävi Juurikin näin! :) Käytiin kirppistelemässä (harmittavan tyhjiä näin kesäaikaan..) ja silmiin osui karvanaaman ja vanhan koulukaverini auttamana lasten keinutuoli. Ajattelin ensin omistavani selkärankaa (haha!), ja jätimme tuolin kirppikselle, mutta kotimatkalla (kiitos rakkaan aviomieheni) iskin Katumus!! Ei auttanut muu kuin käydä hakemassa aarre kotiin :D Yliväsynyt hammastehtailija, alias Aino, viihtyi iltapäivän juostessaan keinutuolin ja -hepan väliä. Pienet on ilot! Illasta sisarukset sitten tappelivat äänekkäästi uudesta aarteesta, kuinkas muutenkaan :)

Keinutuolista tuli tuparilahja lastenhuoneeseen, pitihän sen tarpeellisuus jotenkin itselleen selittää :)