Ystävä soitteli ja kyseli mitä minulle kuuluu.. Mitäs sitä muuta kuin kouluakoulua, se tuntuu todella vievän kaiken ajan ja energian! Mutta, kohta alkaaa työssäoppiminen ja voi unohtaa hetkeksi tehtävien tekemisen :)
Ollaan koulussa opeteltu kaikkea hoidollista eli hoitotoimenpiteitä, jotka ovat olleet minulle ne pahimmat kompastuskivet henkisesti.. No,ei ne nyt tehtynä ole oikeasti tuntuneet miltään ja tavallaan ruvenneet jopa "kiehtomaan". Ehkä miusta vielä kuoriutuu hoitsu, nyt on olleet enemmän vallalla mielenkiinnossa ohjaaminen, se onkin kuulunut elämääni niin kauan kuin muistan työn tms merkeissä. Mutta nyt olen oppinut itsestäni melkoisesti uutta :)
Ensiapukurssin aikaan alkoi taas takaraivossa jyskyttää eräs kauan vaiettu ja salattu "unelma".. Nimittäin ensihoitaja! Tuon ajatuksen pulpahtaminen pinnalle yllätti minut täysin. Olin niiiin tuudittautunut ajatukseen että minä työskentelen kehitysvammaisten kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään.. Uudet ajatukset valtasivat pään! Ei sillä, en minä ole kyllä tuota alkuperäistä ajatusta hylännyt (eiei!) vaan sen rinnalle on noussut jotain uutta :) Osaamisalaksi ei meidän tuppukylässä tai naapurissaakaan voi ottaa ensihoitoa, mutta ehkä harkitsen amkta aikanaan.. Tai käymällä tuon osaamisalan muualla. Katsotaan ;)
Ja mitä me olemme koulussa tehneet.. Ollaan opeteltu mittaamaan verenpaine manuaalisesti, jossa minä todella loistin tukanvärilleni otaksuttuun tapaan.. Ihmettelin kovaan ääneen mitä ihmettä pitäisi kuulla kun en kuule mitään muuta kuin pumpumpum, johon ihana opettajamme naureskellen totesi että se minun juurikin piti kuulla. Kyllä nauratti, enkä ollut ainut naureskelija :) No nytpä tiedän mitä sieltä pitäisimän kuulua ja kuuluukin! Lisäksi ollaan pistetty toisiamme, tänäänkin molemmat olkavarret tikattuina neulatyynynä olon jäljiltä.. Ja mitattu sokeria, hempparia yms. Tänään kuitenkin oli edessä jännin, eli katetrointi. Ihan helppoa ja yksinkertaista, nukelle! Oikean ihmisen katetrointi onkin sitten ihan toinen juttu, mutta eiköhän sekin mene :) En pelkää muuta kuin että satutan potilastani..
Nyt hiljenen ja käperryn lukemaan perjantaiseen lääkehoidon tenttiin, johon emme ole saaneet ihan parhaita lähtökohtia koulussa.. Tentti oikeasti jännittää minua todella, mutta kunhan pääsisin läpi. Sekin olisi jo paljon! Lääkelaskut eivät paljon painaneet vaan koe meni heittämällä läpi, jee! Kerrankin tunsin olevani hyvä matikassa :)
Ollaan koulussa opeteltu kaikkea hoidollista eli hoitotoimenpiteitä, jotka ovat olleet minulle ne pahimmat kompastuskivet henkisesti.. No,ei ne nyt tehtynä ole oikeasti tuntuneet miltään ja tavallaan ruvenneet jopa "kiehtomaan". Ehkä miusta vielä kuoriutuu hoitsu, nyt on olleet enemmän vallalla mielenkiinnossa ohjaaminen, se onkin kuulunut elämääni niin kauan kuin muistan työn tms merkeissä. Mutta nyt olen oppinut itsestäni melkoisesti uutta :)
Ensiapukurssin aikaan alkoi taas takaraivossa jyskyttää eräs kauan vaiettu ja salattu "unelma".. Nimittäin ensihoitaja! Tuon ajatuksen pulpahtaminen pinnalle yllätti minut täysin. Olin niiiin tuudittautunut ajatukseen että minä työskentelen kehitysvammaisten kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään.. Uudet ajatukset valtasivat pään! Ei sillä, en minä ole kyllä tuota alkuperäistä ajatusta hylännyt (eiei!) vaan sen rinnalle on noussut jotain uutta :) Osaamisalaksi ei meidän tuppukylässä tai naapurissaakaan voi ottaa ensihoitoa, mutta ehkä harkitsen amkta aikanaan.. Tai käymällä tuon osaamisalan muualla. Katsotaan ;)
Ja mitä me olemme koulussa tehneet.. Ollaan opeteltu mittaamaan verenpaine manuaalisesti, jossa minä todella loistin tukanvärilleni otaksuttuun tapaan.. Ihmettelin kovaan ääneen mitä ihmettä pitäisi kuulla kun en kuule mitään muuta kuin pumpumpum, johon ihana opettajamme naureskellen totesi että se minun juurikin piti kuulla. Kyllä nauratti, enkä ollut ainut naureskelija :) No nytpä tiedän mitä sieltä pitäisimän kuulua ja kuuluukin! Lisäksi ollaan pistetty toisiamme, tänäänkin molemmat olkavarret tikattuina neulatyynynä olon jäljiltä.. Ja mitattu sokeria, hempparia yms. Tänään kuitenkin oli edessä jännin, eli katetrointi. Ihan helppoa ja yksinkertaista, nukelle! Oikean ihmisen katetrointi onkin sitten ihan toinen juttu, mutta eiköhän sekin mene :) En pelkää muuta kuin että satutan potilastani..
Nyt hiljenen ja käperryn lukemaan perjantaiseen lääkehoidon tenttiin, johon emme ole saaneet ihan parhaita lähtökohtia koulussa.. Tentti oikeasti jännittää minua todella, mutta kunhan pääsisin läpi. Sekin olisi jo paljon! Lääkelaskut eivät paljon painaneet vaan koe meni heittämällä läpi, jee! Kerrankin tunsin olevani hyvä matikassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti