keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Pomp de Luxin kotikutsuintoa, ihana aamupäivä ja kenkävinkki

Aika kivaa, no olipa laimeeta.. Mahtavaa, mieletöntä, Pomp de Luxilla alkaa syksystä saamaan myös kotikutsuja (ehkä pakko järjestää moiset!) täällä kotoSuomessa ja esittelijäkin kuulemma löytyy täältä meidän huudeilta.  Jes! Tämä uutinen teki tästä loistavasta päivän alusta vielä paremman (helposti se mieli vain paranee vaatteista yms välillä.. Huokaus!).


Mutta päivä alkoi muutenkin ihanasti, skonssien (taitaa olla tällä hetkellä suosiossa meillä.. Helppoa ja nopeaa. No nyt kyllä tulee paussia) paiston jälkeen suuntasimme lasten kanssa tuohon vähän matkan päähän vanhalle luokkakaverille, sinne tuli myös muita vanhoja meidän luokkalaisia äitejä lapsineen. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa!

Otso jaksoi kävellä hienosti (matka ei ole järin pitkä mutta ei vetkutellut yhtään, kuten välillä tapana) ja leikki isojen poikien kanssa taas niin mielellään! Hassua, kun poika on hyvin ujo ja herkkä, pelkää/jännittää usein aluksi muita (isompia) lapsia, mutta näistä pojista hän Todella tykkää!! :) Ja ihaninta koko jutussa on että pojat todella leikkivät ja touhuavat Otson kanssa. Tuntui todella uskomattomalta kun poika vetäisi kengät jalkaa ja juoksi kavereiden kanssa pihalle, ilman äitiä, nimittäin useimmiten äiti tarvittaisiin mukaan! :) En oikeasti meinannut sisäistää koko juttua, on hän siis mennyt joskus muulloinkin ulos (pienen patistelun jälkeen) mutta palannut itkien sisään.. Vaan eipä nyt! <3 Harmitti vain repiä poika pois leikeistä kotiinlähdön aikaan, Aikku oli nimittäin Todella väsynyt jo ja edessä oli vielä kävelymatka kotiin (tyttö ei nuku vaunuissa enää kuin ehkä liikkeessä olon verran).


Kotona olisi iiihan kauheasti tekemistä, mm. yläkerran raivausta tulevan maalausprojektin merkeissä, pyykkäystä (jajajaja..) mutta en taida jaksaa tehdä mitään muuta kuin nauttia tästä loistavasta tunteesta joka on kroppani (tai ainakin pääkoppani) vallannut!

Ps. Henkkamaukalla oli loistavia kangaskenkiä hintaan 9,95. Pehmeä pohja ja tuntuisivat olevan hyvät jalassa :) Suosittelen! Väreinä tuo tummansininen, mikä lie beige (?! oon surkea näissä värihommissa) ja roosa. :)


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Täydelliset hampparit

Rakastan hyvää ruokaa, mutta ihan yhtä paljon kuin nautin sen syömisestä, nautin myös tekemisestä. Välillä on ihana tehdä ruokaa vain kahdelle, mutta välillä on ihanaa tehdä sitä isommalle porukallekin! Ehkä osaksi ruuanlaiton ihanuus perustuukin seuraan :)


Rachael Ray on julistautunut moneen kertaan hampurilaiskuningattareksi.. Ohjelmaa katsoessani olen sisäisesti hymyillyt naisen innolle ja Monille erilaisille hamppareille, joita hän tekee. Vaan ompa alkanut hymy hyytymään, olemme nimittäin alkaneet herkuttelemaan itsekkin sillon tällöin erilaisilla hamppariversioilla.. Eräs kaverini kauhisteli tätä kertoen niiden olevan hurrrjan epäterveellisiä ja rasvaisi, joo ehkä pikaruokaravintolassa ja sielläkin lisukkeiden ja ylihöttöisten sämpylöiden takia. Kotona siitä saa vaikka karmeeta kurmeeta <3 Tai ainakin miusta.. Lynkatkaa jos olen vallan väärässä!

Melkoinen päänsärky on useinkin ne sämpylät, joiden sisään tuo hampurilainen rakentuu.. Kaupan pullat on karmeita sahajauhomaisia ja useinkin pumpattu täyteen lisäaineita, eineksiä siis.. Hyihyi! Kotikutoiset normisämpylät taas ovat usein (ainakin allekirjoittaneella) sellaista tinttanaa etteivät ne sovi meheviin hamppareihin.. Nettisurffailun jälkeen löytyi ohje melko täydellisiin sämpylöihin Voisilmäpeliä -blogista, onneksi. Ohje on aikaa vievä, mutta ei ollenkaan vaikea. Ja tiskin kertyminenkään ei ole tässä taloudessa ongelma, karvanaama kun hoitaa tiskipuuhat tämmöisinä(kin) päivinä, kätevää! Mutta siis noihin sämpylöihin vielä.. Vei tosiaan aikaa ennen kuin aineksien sekoituksen tulos päätyi uuniin, mutta itse tekemiseen ei paljoa aikaa tuhraantunut. Ja lisäksi lopputulos oli kaiken kohottelun arvoista :) Kiitos tästä(kin) Eeva!

Ihanien sämpylöiden väliin sujahti tällä kertaa perus naudanjauhelihapiffejä, pekonia, marinoitua punasipulia ja itse tehtyä kastiketta. Tuossa osviittaa siitä mitä tehtiin, määriä ei ole koska olen huono mittailemaan muussa kuin leivonnassa (silloinkin joskus hiukan suurpiirteisesti). Kaverikseen hampparit saivat öljyistä perunasalaattia uusista potuista ja yrteistä. Hyvää, mutta olisi kaivannut joukkoonsa jotain suolaista ja muuten vain vahvaa makua. Jatkokehittelyä siis!


Marinoidut sipulit

punasipulia (muutama iso, tai ehkä 3 pienempää)
sokeria (ehkä noin 1/4 osa sipulien määrästä)
(punaista)balsamikoa (noin puolet sokerin määrästä)
oliiviöljyä tuhti loraus
suolaa ja pippuria

Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi, renkaiksi tms. Sekoita muiden ainesten kanssa ja anna maustua huoneenlämmössä noin tunti.

Kastike meidän tapaan tällä kertaa..

majoneesia
creme fraicea
silputtua korianteria (tulit siskoseni mieleeni <3)
hienonnettua chiliä (taisipa olla vallan Pirkan joku Hollantilainen tällä kertaa kyseessä..)
punasipulia hienonnettuna
limeen mehua
suolaa ja pippuria

Majoneesia ja creme fraicea (tai muu vastaava) suunnilleen saman verran, ehkä majoneesia vähän vähemmän. Sekaan muut ainekset, kyllä sen itse tietää kun on sopivaa :)

Oho. Ompas taas tänään ollut tuittarullalassa kaikki niiiiin ihanaa. Voin kertoa, Ei Ole! Lapset ovat rassanneet hermoja urakalla tappelemalla ja isompi uhmailemalla (tuhmaikä taitaa olla huipussaan, jes! Vaan, minäpä pakenen onneksi syksyllä päiviksi kouluun latailemaan akkujani), mutta minä purin turhautumiseni ruuanlaittoonn :)

Metallinen seriffintähti

Äijä, kuten Aino suloisesti isäänsä kutsuu, vietti nimipäiviä tässä juhannuksen aikana. Hän kertoi joskus jääneensä lapsena ilman seriffintähteä. No, asiallehan oli tehtävä jotain! Metallisia tähtiä löytyi mm. Mustaruuti verkkokaupasta ja koska en osannut päättää, tilasin samalla kaksi erilaista :) Ja nytpä raikaa päässäni taukoamatta Zen Cafen Metallinen seriffintähti, kiva!



lauantai 23. kesäkuuta 2012

Neiti keijukainen

Kuten jo olen ehkä aikaisemminkin maininnut, yksi ihanimmista lastenvaatemerkeistä on tällä hetkellä ehdottomasti tanskalainen Pomp de Lux. Vaatteet ovat hinta-laatusuhteeltaan sopivia (paitsi nyt on muutamassa vaatteessa ollut pieniä "huolimattomuus" virheitä ompeleissa, mutta ei ne miun maailmaa kaada), kauniita ja ihanasti lapsekkaita pienellä lisällä :) Miuhun vetoaa värit ja yksityiskohdat!



Vaatteiden kangas on ihanan pehmoista ja vaatteet tuntuisivat olevan mukavia päällä, ainakaan kumpikaan ei ole valittanut. Ainolla oli tänään kuvassa oleva Sophia-tunika, joka on melko lyhyt ja leveähkö, ihanan rento! Näytti keijukaiselta, ehkä, prinsessaa siitä ei saa tekemälläkään :) Ainakin tunikaisessa oli mukava viipottaa, suurimmaksi osaksi helmat ylhäällä (äitin tyttö, siis kun olin lapsi, nyt helmat pysynee jo suurinpiirtein alhaalla). Tuo etumuksen kukkakuvio on valloittava <3

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Mittumaaria ja sangriaa

Juhannus, mittumaari(Ihana sana!!), keskikesän ja yöttömän yön juhla (rakkaalla lapsella on monta nimeä).. Mm. Miten se eroaa normaalista vkolopusta? Ei niin mitenkään! Paitsi että kaupat ei ole auki (venäläisten määrään ei näyttäisi vaikuttavan tämäkään) ja karvanaamalla on päivä enemmän vapaata kun oli eilisenkin kotona..

Myö siis vietetään tämä "juhla" ihan vaan arkisesti kotona, kaupungissa löhöillen (saispa oikeasti Löhöillä!!).. Lisäksi syödään hyvin ja nähdään ihmisiä, mitäpä muuta sitä kaipaisi :) Tämä juhannusaattoilta on mennyt hurjasti, olen lueskellut äitin tuomaa Pessimisti ei pety- opusta ja juonut holitonta sangriaa :D Tuo sangria on mielettömän hyvää, ja siitä tuli muutama vuosi sitten (taisi olla esikoisen odotusaikaa) ehdoton lempparini. Punkkua en joisi muutenkaan, joten rypälemehu tekee miun sangriasta sangrian ;) Ai, paitsi tämän iltainen juoma, Keskipäivän sangria on hiukan erilainen verrattuna aikasemmin tekemääni, hyvää tämäkin!


Rauhallista juhannusta!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hyvästit kiehkuroille

Sinne jäi Otson ruuhkatukan kikkurat parturin lattialle.. Snif! Molemmilla muksuilla on ollut syntymästä asti tukkaa, reilusti ja molemmilta on kyllä kutreja jo lyhenneltykkin. Vaan tänäänpä lähti Otsolta viimeisetkin kikkurat kun ylipitkäksi päässyt poikatukka (viimeksi leikatessa jätettiin vielä pituutta) leikattiin lyhyeksi kesätukaksi :) Parturireissu oli pojasta aika jännä ja matkaan otettiin Nalle Napsis tuomaan "lohtua". Aika hienosti kesti pää paikallaan (ukki vielä eilen "pelotteli" että lähtee nenä jos ei pidä kupolia paikallaan :D) ja tukka oli lattialla alta aikayksikön (onpa muuten typerän kuuloinen sanonta, ja käytän sitä silti). Poika muuttui melkoisesti isomman näköiseksi lyhyellä tukalla :) Jännä, miten pelkkä hiuspehko voi muuttaa ihmisen ulkonäköä.. Joskus vähemmän, joskus todellakin enemmän!


Joku vanha sanontahan menee että lapsi on puolet kummikseen tai puoli lasta kummikseen, riippunee paikasta miten sanotaan :) No, tämä kyllä pitää molempien kohdalla paikkansa, mutta tähän postaukseen se liittyy Otson hiuslaadun suhteen, joka on aivan kuin kummillaan! Hassua :)



maanantai 18. kesäkuuta 2012

Hoitotätin lahjontaa

Otsokin viimeinen hoitopäivä ennen lomaa oli tänään.. Jotainhan piti hoitotätille viedä kiitoksena hyvästä hoidosta (ja ruuasta Otson sanoin), ja aloittaessamme lahjan tekemistä oli vielä luulona etteivät lapset jatka syksyllä siellä (ja onhan huolenpidosta kiva kiittää muutenkin). Vaan Onneksi jatkavat <3 Halusin ehdottomasti viedä jotain pojan omatekemää ja edes suht tarpeellista.. Niinpä Otso maalasi savisen ruukun, johon suihkautettiin kirkasta spray-lakkaa pitämään askartelumaalit pinnassa sateellakin. Ja kukaksi valittiin auringonkukat. Harmi kun jäivät vielä niin kitukasvuiseksi.. Ja enhän mie tiedä oliko tuokaan nyt paras ja todellakaan kovinkaan tarpeellinen vieminen, voihan sen aina käyttää uudelleen ja uudelleen.. :) Lisäksi pikkuherra sai tehdä ruukun kanssa kaiken itse, kovin tuntui tykkäävän. Ai, paitsi lakan suihkautti tuo karvanaama. 

Pitäisi askarrellapaskarrella lasten kanssa enemmänkin.. Jotenkin se vaan aina jää ja unehtuu.. Ja toisaaltaan, en kauheasti viitsisi tehdä "turhia" (enkä varsinkaan isoja) kartonkipala-askarteluja (jotka on usein niitä helpoimpia pienten kanssa) kun niistä ei tule loppujen lopuksi kuin roskaa.. Mutta ehkä tästä tormistaudutaan vielä :)


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Rento sunnuntaibrunssi

Ulkona ei tänään ollut kauhean kesäinen sää, vettä tuli välillä todella kovaa. Mutta se ei meitä haitannut koska vietettiin ihanaa brunssia kera siskon, ainut tietysti ettei päästy ulos (itikoiden syötäväksi, eli mitään ei hävitty!) :)

Brunssi on ollut meillä suunnitelmissa jo pitemmän aikaa, mutta vasta tänään se saatiin toteutettua. Olihan meillä syytä juhlaan, siskon kesälomapätkän lopetus (onko se syy juhlia?! :D siis kun aloitustahan sitä yleensä juhlitaan) ja miun kouluun pääseminen. Toisaalta en ole aamupala ihmisiä, en ole koskaan ollut ,joten myöhäinen aamupala käy minulle todella hyvin ja puolen päivän aikaan syömme karvanaaman kanssa viikonloppuisin muutenkin eli tässä ei voinut kuin voittaa :) Yllättävän paljon hommaa menumme teetti kuitenkin, vaikka ajatuksissa oli ollut helppoa ja nopeaa. Lopputulos oli kuitenkin tärkeintä, ja urakan arvoista!

Sunnuntaimenu sisälsi seesaminsiemenbageleita, ihan mielettömän hyvä tuo Kotilieden ohje. Meillä vaan ei tullut ihan noin montaa, olisivat muuten olleet melko pikkuruisia :) Lisäksi oli Parmankinkkusalaattia, hedelmäsalaattia, mustikkapannareita ja raparperisimaa, josta ensimmäinen pullo suihkusi avatessa kivasti allekirjoittaneen päälle ja ympäri keittiötä. Mm. Kukapa ei kuohuvaa haluaisi rinnuksille :) Parasta koko pävässä oli kuitenkin kiireettömyys (mikä meinasi kyllä kumoutua nälän yltyessä ja tarjottavien ollessa vielä keskeneräisiä) ja seura <3 Sekä tietysti täysi vatsa!


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Onnittelen sinua lämpimästi

Ihana, aurinkoinen muttei tukahduttavan kuuma päivä.. toinen lapsi hoidossa ja toinen siskoni kanssa viettämässä tyttöjen päivää ja me karvanaaman kanssa naapurikaupungissa ihan vaan aikaa viettämässä, aika loistava viikonlopun aloitus siis :)

Juotiin satamassa teet ja kahvit, kiipeiltiin linnoituksella, shoppailtiin (ukkelin ykköstoive ;)) ja ennen kaikkea vietettiin omaa aikaa kaikessa rauhassa. :) Kuvia ei ole juuri ollenkaan, kamera jäi autoon.. Aika perus!


Kotona odotti postilaatikossa aika piristävää postia aikuiskoulutuskeskukselta.. Miut oli hyväksytty kouluun eli elokuun alussa käy tieni reppu selässä lähihoitajaopintoihin :) Jes! Lapsillekin järjestyi paikat tuohon Otson tämänhetkiseen hoitopaikkaan, ihan meidän lähelle. Nyt odotan todella syksyä :) Ennen tiedon tulemista mietin jo kauhulla mitä ihmettä syksyllä teen, se tuntui oikeasti mustalta möntiltä! Kirjojakin pitäisimän järjestyä naapurista käytettynä, kivaa.



Se olisi siis etsittävä vanha lemppari koulukansioni ja käytävä ostamassa Fjällrävenin Kånken-reppu :) Aika "turhaa", mutta olen halunnut semmoisen pitkään ja päätin ostaa moisen jos kouluun minut huolitaan. Vaikka saatoin kyllä viime syksynä vannoa karttavani kyseistä merkkiä kalliin ulkoilutakkini pamahdettua vetoketjusta ja takuuasian oltua pettymys. No, aika kai kultaa muistot tässäkin asiassa (ja ompelija uusinee vetoketjun) :)

Mutta nyt aion lomailla kesän ja nauttia päivistä lasten kanssa! <3


tiistai 12. kesäkuuta 2012

Keittiössä tuoksuu.. Raparperi!

Tässä muutaman päivän aikana meillä on leijaillut aika voimakkaasti raparperin tuoksu :) Ja ompa muuten ollut hassua nähdä kaupassa raparperia myynnissä.. Toiset haluavat ostaa sitä, ja monilla sitä rehottaa pihalla "rikkaruohona".


En ymmärrä mikä "pesänrakennusvietti" miuhun on iskenyt. Tekee mieli säilöä kaikkea ja uudistaa kotia. Näistä varsinkin tämä kodin uusiminen on uutta, sen eteen en vain vielä ole tehnyt mitään. Toista vaivaa olen koittanut hoitaa tuhoamalla omia ja setän raparperipuskia. :) Niinpä kylmäkellarimme (joka ei kyllä ole niin kylmä kuin voisi olla, tylsää..) on täyttynyt raparperistä. Tuli vain pienoinen ongelmanpoikanen vastaan metsästäessäni lasipurnukoita, eihän missään nimittäin vielä ole niitä tähän aikaa vuodesta! Isoissa kaupoissa en ehtinyt kyllä käydäkkään, piti siis tyytymäni vanhoihin, kaappien perukoilta riivittyihin purnukoihin.. Mutta kun olisin tahtonut saada Nättejä purkkeja, tottakai :)

Ihan muita ideoita metsästäessäni löysin Helsingin Sanomien sivuilta Makean raparperimehun ohjeen.. Huippuhyvää! Paitsi miulla kävi vettä mittaillessa pienoinen ajatusvirhe.. Laitoin vahingossa vettä puolet enemmän (tein isomman annoksen ja suurentelin veden määrää ajatuksissani vähän turhan rapsakasti), joten ei pahemmin laimennella tuota mehua :)



Kaupasta tarttui tänään käteen Dansukkerin Hillo-marmeladisokeria. Toimii sekin :)
Ihanan makean raparperimarmelaatin saa aikaan vaikka näin..

500g raparperiä siivottuna ja pilkottuna
kanelitanko
paketillinen hillo-marmeladisokeria

Laita kaikki kattilaan. Keitä aluksi hetki kannen alla ja sitten vielä 10-15 min ilman kantta. Purkita. Mönjä hyytyy jäähtyessään, oli aluksi tosi löllöä mutta äkkiäpä muuttui tinttanaksi :)

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kohti terveellisempää elämää..

Ja tuo otsikko ei tarkoita sitä että meillä elettäis nyt kuin pellossa :D Vaan sitä, että yritän karsia yhä elämässä olevia tuhia asioita pois ja samalla lisätä uusia terveellisempiä juttuja.. Ja tunnustan, kirjoitan tätä irtsaripussi rapisten :)

Omalla kohdallani tämä elämäntaparemontti on suuntautunut myös saamaan takaisin saman kunnon kuin ennen lapsia, ja ihan vaan oman (kai päänsisäisen) hyvinvoinnin takia. Samalla olen kiinnittänyt, tai ainakin välillä yrittänyt kiinnittää huomiota enemmän ruokavaliooni/ siihen mitä syön. Tiedän syöväni aivan liian paljon makeata. Se on paha tapani ja jollain tapaa lohdutukseni heikoilla (ja ihan muutenkin, hitto tässä mitään pyhimyksiä olla!) hetkillä. Tuo makea/sokeririippuvuus on ihan kauheata ja siitä on todella vaikea päässä irti. Tämä ilmenee miulla lähinnä riippuvuutena karkeista. Vaan nyt aion todella yrittää ja päästä moisesta vitsauksesta eroon! Helppoa se ei tule olemaan, mutta jotain tavoitteita elämässä pitää olla. :) Alku on kuulemma se kun sen tunnustaa.. Joten: Hei olen L ja olen sokeririippuvainen.

Tavoitteenani on myös jaksaa juosta syksyllä 5km :D Alku on lähtenyt käyntiin vähän takkuillen, mutta kyllä tuo vielä juossaan! Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä Me Naisissa olleen treeniohjelman mukaan, mutta koska suunnitelmat on tehty rikottaviksi en noudata tuota ihan tuollein vaan otan tavoitteeksi 2kk :) "Personal trainerini" rapakon takaa laati miulle sopivamman "ohjelman" joka on jo kerennyt pissiä kun sain selkäni jumiin istuskeltuani päivän huonoilla penkeillä ja käytävillä. Mutta tästä ei voi kuin nousta :)

torstai 7. kesäkuuta 2012

Miksi?!

Jep, meidän päivien polttavaksi kysymykseksi on noussut nyt " Miksi" ja toinen todella käytetty kysymys on "Missä minä olin silloin" :) Noita molempia on käytetty muutenkin jo, mutta ovat nyt räjähtäneet käyttöön toden teolla. Tiesin kyllä että tämä miksi-vaihe tulee, ja olen tähän mennessä saanut vain hymyillä toisten kertomille jutuille tästä vaiheesta. Haha, vaan nytpä hyytyi tämän äitin hymy.. Kaikkeen, siis KAIKKEEN tulee bumerangina kysymys "miksi".. Argh! Yritä siinä sitten hymyillä ja vastata pienenmiehen kysymyksiin kun kerta niin kiinnostaa :) Tunnustan, välillä tulee kylmästi kerrottua etten vastaa enää samaan kysymykseen ties kuinka monetta kertaa tai että kysyy isiltä illalla :)

Tavallaanhan tuo kyselyikä on hurjan suloista, mutta siihenkin turtuu ja jossain välissä alkaa käymään melko rasittavaksi! Onhan tuo poikanen muutenkin hyvin puheliasta sorttia.. Ja lasten tapaan laukoo totuuksia siellä ja täällä, tosi hauskaa. Not! Mutta, mitäpä mie olen tästä valittamaan.. Ohi menee kuitenkin ja ei tämä pahimmaksi vaiheeksi jää, kuulemma :) Toisen kyselyikää odotellessa.. <3


tiistai 5. kesäkuuta 2012

Leipuri Hiiva

Välillä sitä vaan totaalisesti kyllästyy kaupan leipiin, aika useinkin itseasiassa. Varsinkin kun nirsoilen enkä söisi muuta kuin Oikeaa leipää :) Vaikka kyllä meillä sitä tehtaan leipää paljon onkin, pyh! Huomiseen koitokseen piti myös saada eväitä ja pieni leipuriapuri halusi välttämättä auttaa, joten sämpylöitä oli leivottava. Ne kun on helppoja pyöritellä myös pienissä käsissä :) Voi sitä jauhojen määrää, joka keittiössä leijui! :)
  
Työnnän pullat uunihin, vedän valmiit takaisin,
näen piipusta kun savu kohoaa.
Leipuri Hiiva, hän asuu kumputiellä, hän pullat, kaakut leipoo siellä.
Näen piipusta kun savu kohoaa.


Iskälle tottakai huomisen työpäivän piristeeksi tehtiin muutama evässydän :)


Päiväunien jälkeen maistuivat tuoreet sämpylät innokkaalle Leipuri Hiivalle, ja iltaa piristäneelle kummillekkin piti tekeleitä esitellä (sai jopa ihan maistaakkin) :) Ihanaa kun kävit <3


lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kesä!(?)

Miun kesä on aina alkanut koulujen kevätjuhlista ja suvivirrestä, ja niin tänäkin vuonna vaikken päässytkään itse virttä veisaamaan. Tämä ajatusmaailma tulee varmaan kouluilla vietetyistä vuosista, kesä on aina alkanut koulujen loppumisen jälkeen, samoin loma :) Ja voi kuinka tuli ikävä suvivirttä lasten laulamana!

Tämä kesä alkoi hiukka sateisessa säässä, koko päivän ropisi vettä. Mutta eipä tuo haitannut, on voinut keskittyä teen juomiseen ja keskeneräisiin käsitöihin (joita onkin päässyt taas kertymään.. Hohhoijaa!) :) Paljon olisi kyllä ollut muutenkin tekemistä, mutta mikään ei oikein tuntunut etenevän. Äh, onhan tässä koko kesä aikaa, aivan varmasti näitä sadepäiviä tulee Lisää ;) Pidän suomen kesässä sen epävarmuudesta, samalla se toki tuo haastetta esim. reissuja suunnitellessa. Mutta Rakastan kesäisiä sadekuuroja! Tosin, tämän päiväinen ei kuulemma ollut pelkkä kesäinen sadekuuro :) Sainpa kuitenkin sujauttaa jalkaan kumisaappaat ja loiskutella lätäköissä.. Kesä! <3