Puutarhaunelmia

Tiedätte varmasti sen ihmistyypin joka tappaa jopa muovikukat, ei erota päivänkakkaraa voikukasta (tai tekee juuri sen ja on ylpeä siitä) tahi kukkapenkistä kukkia rikkaruohoista. Tässä ilmoittautuu yksi sellainen !

Blogit ja lehdet pursuavat erilaisia puutarha-aiheisia juttuja.. Niitä on Ihana lukea ja unelmoida siitä kuinka meilläkin olisi tuollainen ja tuollainen ja tuollaisia.. Sitten voikin avata silmät, katsoa omaan pihaan ja herätä unelmista todellisuuteen! Piha on sen näköinen kuin kukaan ei olisi tehnyt sille mitään, mikä muuten onkin totuus. Rikkaruohot rehottavat yhdessä ainoassa kukkapenkissä, jota sitäkin monena vuonna hoiti anoppi ja jonka karvanaama laittoi ruohonleikkurilla matalaksi.

Minussa ei ole edes pientä ripausta hortonoomin vikaa. Olen järkyttävän huono kukkahommissa! Tunnistankin tasan muutaman rehun. Kuvittelin joskus meidän tähän muuttaessamme laittavani pihan kauniiksi ja hankkivani kasvimaan. No, kumpaakaan en ole tässä 5 vuoden aikana saanut aikaiseksi tehdä. Auringonkukkapenkki oli tarkoitus saada viime kesänä aikaseksi, mutta kylvin kai siemet liian myöhään, aurinkoa ei kuitenkaan ollut paikassa riittävästi ja liekö maaperässäkin jotain vikaa, KOSKA sinne kasvoi tasan muutama piippa ja yksi ainut "isohkoksi" päässyt ei edes kukkinut. Piti tänä keväänä ottaa uusintaversio mutta unehtui! Tosin, siemenpusseissa luki kylvön suoraan maahan tapahtuvan nyt toukokuun lopussa.. Ehkä täytyy vielä kokeilla?! Katsotaan..Pienen kasvihuoneen tai -laatikonkin tahtoisin. :)

Yrttien kasvattelusta pidän, vaikka Todella monta kertaa nekin yrityksen ovat menneet suveksi. Ne hemmetin siemenet vain eivät kasva tai jos kasvavat niin minimaalisen vähän ja kuolla kupsahtavat ennenkuin ehtii siementä sanoa! Silti ajattelin tänä vuonna taas yrittää sinnikkäästi uudelleen, joskushan minunkin on onnistuttava! Aion kertoa täällä taistelustani poropeukalosta multapeukaloksi tai edes jollain tavalla sellaista muistuttavaksi..

Ps. Kuvat netistä napattuja.. Taitavat olla Suomelan sivuilta :)

Kiviäkiviä!

No johan oli reissu, käytiin tätini syntymäpäivillä ja täytyy kyllä todeta ettei suku todellakaan aina ole pahin, vaan ehkä peräti paras :) Oli nimittäin Ihana nähdä sukulaisia! Ja lisämukavuutta toi vapaa pukeutuminen, ei tarvinnut pönöttää puvuissa ja korkkareissa.. Ihan kuin olisin virallisessakaan tilanteessa laittanut korkkareita. ;) Eikä ihanan aurinkoinen ja lämmin sääkään haitannut ollenkaan!

Kotimatkalla tutustuimme karvanaaman työpaikkaan eli isoon kasaan isoja kiviä :D Jeejee! Muksut olivat innoissaan iiisoista koneista ja iiiisoista kivistä sekä Pölystä! Mikä siinä onkin että kaikista likaisimmat ja pölyisimmät hommat ovat juuri niitä kiinnostavimpia :) Mene ja tiedä! Viime kesänä kun miesväki teki toimintaretken karvanaaman vanhalle työmaalle, oli Otso kotiin tullessa niin mustana pölystä ettei poikaa meinannut tunnistaa. Ja onnellinen! Kivointa oli kuitenkin pyöräkuormaajan lastauspiikit, joilla oli ihana hyppiä :)

Ja pitihän äipänkin päästä poseeraamaan poravaunun kanssa :D

Keraamiikkahääpäivä kera nachopitsan

Eilinen vesisadeilta sopi mainiosti rrromanttiseen nachopitsailtaan! Oli nimittäin hääpäivä nro. 4 eli ilmeisestikin keramiikkahääpäivä. :)

Ostin armaalle aviomiehelleni chili-ja grillauskirjat. Hän kun tykkää hurjasti chiliruoista ja onhan hän meidän perheen grillimestari :) Miun taidot riittävät juuri makkaroiden grillaamiseen ;) Minä sain tennarit viime viikonloppuna ja oikeastaan jo jouluna kun sain kihlasormuksen tilalle uuden rinkulan! Ai, ja sainhan minä anopin (en muuten oikeasti käytä koskaan termiä anoppi) valitsemat ja hakemat kukat :) Hiukan huvitti!

Teimme illalliseksi nachopitsaa tai miksi kukakin sitä kutsuu :) Meillä se on jäänyt pitsaksi lasten tätin kautta.. Mieletöntä se on jokatapauksessa! Eipä tarvinnut hötkytä mihinkään, eikä hankkia lastenvahtia. Mikään ei vedä vertoja sohvalla syödylle hyvälle ruualle kun ei tarvitse välittää siitä mitä on päällä tai kuinka paljon sotkee ;) Siis minähän en sotke.. Hah!

Mutta..

Meidän hääpäivän nachot

400g jauhelihaa
1rkl Fajita season mausteseosta (tai pussillinen kaupan tacomausteseosta)
2-3rkl tomaattipyreetä
n. 1rkl ketsuppia
n. 300g nachoja
Purkillinen tomaattisalsaa
Purkillinen juustodippiä
jalapenoja
n.1 dl juustraastetta

Lisukkeeksi laitettiin smetanaa ja salaattia. Välillä guacamolea tai avokadoa.
Jauheliha paistetaan ja joukkoon mausteseos sekä tomaattipyre+ketsuppi. Nachot pellille ja päälle jauhelija, soosit, jalapenot sekä juustoraaste. Uuniin 225 °C n. 5-8 minuuttia.

Nauti <3

Jumppakärpäsen puraisemana

Nyt on puraissut tätä mammaa jumppakärpänen, ja pahasti! Tai ehkä lähinnä liikuntakärpänen. Kaikki alkoi hohun työssäoppimisen aikana, jossa juoksin 6. kerroksen rappuja Moneen kertaan päivittäin eessuntaas! Ja samalla tuli joka keväinen lenkkeilyvimma.. Siinä vain on tupannut käydä pieni kato innostuksen määrässä parin kk jälkeen ja lenkit ovat harvenneet. Se on oikeasti melko turhauttavaa! Jospa tänä vuonna ei kävisi niin :)

Kävin eilen elämäni ekaa kertaa Piloxingissa. Voi vitsi miten oli Kivaa!!! Miulta puuttuu täysin oman kropan koordinaatiokyvyn hallinta ja rytmitaju. Mutta silti vain selvisin kuin selvisinkin tunnista suunnilleen oikeassa tahdissa, lohduttavaa! ;) Tunti oli melko rankka ja todella intensiivinen. Yllätyin iloisesti siitä että jaksoin ongelmitta ja hyvin koko tunnin. Rapakuntoni on kääntynyt nousuun! :)