Minä poljen, sinä ohjaat..

Ulkona sataa vettä ja loska roiskuu.. Kevätkevätkevät! Lumien sulamista ja maan paljastumista odotellessa on loistavaa aikaa paneutua pölkupyöräostoksille.. Meidän esikoinen on melkoinen arkajalka ja siksi viime kesänä ei vielä tullut hänelle fillaria hommattua. Nyt se kuitenkin alkaa olla ajankohtainen! Kun käytettyä pyörää ei ole löytynyt, turvaudumme uuteen. Melkoisesti onkin tarjontaa, niin hyvässä kuin pahassa. :)

Poika on aika tirppa ja siksipä tuumakoko tulee olemaan 12". Se rajottaa tarjokkaiden määrää vähän, onneksi! :) Pyörän pitäisi kuitenkin olla turvallinen ja tukeva, sekä tietysti tarpeeksi pieni että jalat yltävät polkimille huoletta. Urheilukaupassa työskenneeltä kaverilta sain lyhyen ja ytimekkään neuvon: kasvunvarat unohdetaan ja perusmallinen on paras :) Niimpä se vain taitaa olla!

Tässä äitin suosikki ;) Yllättävää!

Netissä pörrätessä törmättiin ukkelin kanssa kyllä mitä ihmeellisimpiin hilavitkuttimiin. Millon pyöriin on tullut aurinkosuojat?!?! Ja lisäksi markkinoilla on kaikenmaailman potkupyöriä, jonka jälkeen lapsi ei kuulemma tarvitse apupyöriä.. Mene ja tiedä! Kultaisella 80-luvulla oli just apupyörät vanhassa pyörässä ja se oli siinä.

Ja tässäpä valittu menopeli :) Soliferin Laser (tai vaihtoehtoisesti Pop, jos nuo ihanat mustat on ostettu loppuun!) tuntui sopivalta ja aika hyvältä kun kävimme sitä tänään kauppareissulla kokeilemassa. Lisäksi hintalaatusuhde taitaa olla tuotteessa aika hyvin kohdallaan, ja siitä puuttuu onneksi se käsijarru! Sitten ei muuta kun polkupyöräilyhattu (kuten pikkupyöräilijänalku kypärää kutsuu) päähän ja menoksi. :)