torstai 1. maaliskuuta 2012

Kun peruna kohtasi lihan..

Kun se iskee niin se iskee.. Nimittäin himo! Eikä silloin voi muuta kuin toteuttaa se :) Tällä kertaa vuorossa oli vanha, kunnon perunalaatikko.

Mie olen kasvanut rehellisellä, ja sanotaanko edullisella, kotiruualla. Meillä ei ravintolassa ravattu, eikä eineksiä (oliko sillon kultaisella 80-luvulla edes niitä?!) popsittu. Enkä muuten koske eineksiin edelleenkään! Lapsuudesta muistan erityisen hyvin ne ruuat mitä syötiin paljon. Näitä olivat mm. broileria riisipedillä, makaroonilaatikko, karjalanpaisti ja se tietysti se The perunalaatikko. Jostain se ihanuus pompsahti mieleen ja pakkohan sitä oli tehdä. :) Kunnon kylkeä ei vaan saa oikein mistään, ei ainakaan näillä leveysasteilla ja siinä himossa oli pakko tyytyä lähikaupan anteihin. Löytyi sieltä onneksi kylkiviipaleita, ne kelpasivat. Pääasia että lihassa on rasvaa :)

Ruuanlaittoon avuksi sain esikoisemme, joka vastasi perunoiden ja maustepippurien latomisesta ja tietysti laaduntarkkailusta (eli perunoiden syömisestä aina kun selkäni käänsin). Tässäpä siis perunalaatikko niin kuin se on meillä tehty. Edullista ja superhyvää!



perunoita
rasvaista lihaa, kylkeä tms
maustepippureita
suolaa
vettä

Ja ohjehan on niinkin yksinkertainen kuin: kuori perunat ja viipaloi ne. Leikkaa liha sopiviksi paloiksi. Lado vuokaan kerroksittain, väliin suolaa ja pippureita. Päälimmäiseksi ehottomasti rasvaisimmat lihapalat rapsakoitumaan! Vettä sen verran ettei ruoka huku siihen. 175 asteiseen uuniin pariksi tunniksi. Foliota päälle jos liikaa alkaa tummumaan (tai alussa hetkeks, kuten ite teen). Mutkatonta!


Ompas huono kuva! No, kai siitä suurinpiirtein saa selvän lopputuloksesta :)

Ei kommentteja: