Illalla torttupohjaa vääntäessäni (eka oli muuten ihan susi, kuohui yli laitojen uuniin ja lopuksi valahti keskelle semmonen kuoppa että oksat pois. Harmi kun en tuulispäänä älynnyt napata kuvaa!) tajusin tänään olevan hääpäivämme, joten pieni palanen sillekin.
Tänä aamuna vain saapui eräänlainen surusanoma, rakas mummoni oli viime yönä vihdoin nukkunut pois. Tämä oli oletettavissa ja kaikkien (eniten mummon itsensä) toiveissa. Olo on huojentunut, mutta haikea! Nyt se on niin lopullista. Suuri palanen mummolle, joka tasan 2kk päästä olisi täyttänyt jo kunnioitettavat 94-vuotta <3 Kermavaahtoa vatkatessani mietin kyyneleet poskia pitkin valuen kulta-aikaa lapsuuden ja muistoja mummelista. Rakkauteni kermavaahtoon olen perinyt häneltä, ja iskältäni. No, samaa sukua kaikki :)
Mutta takaisin siihen kakkuun palatakseni.. Siitä tuli aivan uskomattoman RUMA! :D Ihan eivät ajatukset jaksaneet kulkea samassa tahdissa käsien kanssa (seliseli!), mutta maku oli mainio. Tein niistä viikonloppuna ostetuista espanjalaisista punamarjoista täytteeksi nopsaa mansikkahilloa Jamie Oliverin ohjeella. Kakun väliin sitä ja kermarahkaa. Päälle Confettin vaahtokarkin makuista kaulittavaa sokerimassaa vaaleanpunaiseksi värjättynä. Ihan hyvän makuista tököttiä ja helppo käsitellä, suosittelen! Löytyi perus S-marketista meidänkin kylästämme. Mutta kakku itsessään oli niin epätasainen ja muutenkin muotopuoli että valmiista teoksesta tuli todella huvittavan näköinen. Ja sen kuvaa en todellakaan nyt aio julkaista. Heh.
Tästä on hyvä jatkaa sulattelulenkille vaatekauppaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti