Aurinkoa ja ns. mansikoita

Ihana, kiireetön sunnuntai-iltapäivä naapurikaupungissa. Aurinkokin hemmotteli meitä säteillään ja lämmöllään :) Tuo lasten pukeminen vain aiheutti, vaihteeksi, päänvaivaa. En vain vieläkään tunnu osaavan pukea keväisin lapsosille sopivasti päälle, ja yleensähän siis hikipäillä on liikaa vaatetta.. Tänään taisin ylittää itseni ja vaatetta tuntui olevan sopivasti. Jes, hyvä minä (kerrankin)!

Suurin syy retkeilyyn oli Otsosen kipeästi tarvitsemat hupparit, joita ei kuitenkaan löytynyt H&M:ltä, jäljellä oli enää muutama hassu kappale ja nekin isoimpia kokoja. Pyh. Aikeemme shoppailun lisäksi oli mennä satamaan katselemaan veneitä, tai siis niin oli suunitelma mutta eivät paljon paatit kiinnostaneet! :)

Laivojen katselun sijaan Otso keskittyi lähinnä laiturilla juoksenteluun ja köysienkiinnitystolppien (vai mitä ne nyt on?!) päällä istuskeluun. Pääasia että viihtyi :) Aino viipotti menemään ja piuaili minne sattui, järkeä tytöllä ei tunnu olevan päässä minkään vertaa (kaikella rakkaudella!). Karmea vahtiminen tuossa nuoressa naisen alussa on, veljensä on aina ollut rauhallisempi ja samalla kyllä arempikin. Ai, tekihän tuo tyttönen muutaman vanhemman rouvan iloiseksi vilkuttelemalla ja suomalla vähähampaisia hymyjään :)

Tuli myös testattua miltä espanjalaiset mansikat maistuvat, kyllä ne perunoista erottaa (siskoni aupair perheen äiti käytti joskus tätä mainiota kuvausta ulkolaisista mansikoista) mutta eivät vedä vertoja kotimaisille (jos edes painivat samassa sarjassakaan). Lapset olivat innoissaan ja kyynärpäitä myöten mantsikkamehuissa :)