Toisen lelut, parhaat lelut :)

Mikä siinä onkaan että lähes poikkeuksetta lapsia kiinnostaa samat lelut, ainakin tässä taloudessa! Meillä niitä haluttuja ja tappelua aiheuttavia leluja ovat useimmiten autot, dinot, junat yms.. Aippu ei vielä ymmärrä tuon taivaallista tyttöleluista (ai, paitsi helmet on molemmista ihania, ja isi tykkää varsinkin Otsosen kohdalla), nukkea ei hoivata mutta autoilla kyllä päristelee niin että sylki lentää :) Isoveikkamallissa voi olla syynsä tähän ja toisaalta voihan olla etteivät nuket tule muutenkaan kiinnostamaan (tai niistä voi myös tulla Hitti). Sen näkee aikanaan! :)

Aino kyllä ihannoi muutenkin kaikessa veljeään ja matkii. Yleisesti on aivan sama millä lelulla toinen leikkii kun toisen on saatava ne heti, toimii yhtä kätevästi kumminkin päin. Päivät siis kuluvat jouhevasti kahakoita selvitellen ja lelusodissa luovien :) Ihanaa!

Otsolla on ollut tukena ja turvana pienestä pitäen nalle Napsis, lasten ukin minulle joskus Ikeasta ostama nallekarhu. No, tietysti Aino himoitsee veljensä nallea ja useista yrityksistä huolimatta mikään pehmolelu ei kelpaisi yhtä hyvin. Naapurikylän reissultamme löytyi Ellan ja Aleksin pehmoinen Lenni Lokinpoikanen, joka näyttäisi saavuttaneen jonkinlaista "suosiota". Ei siinä muuten mitään, mutta ei jaksaisi kuunnella alituista nahinaa mokomasta nallukasta :)

Ps. Osaavat olla ja ovatkin ihania niin yhdessä kuin erikseen <3