Karvanaama kyseli huolestuneena blogeissa pyöriessäni onko minulla vauvakuume.. En voinut vastata muuta kuin totuuden: on! MUTTA.. asiaa nyt oikeasti mietittyäni epäilisin "ehkä vielä yksi"-mietteiden johtuvan osaksi siitä kun Otson raskaus ja synnytys ja kaikki oli Ihanaa, elin täydellisesti vaaleanpunaisessa kuplassa. Vauva-aika toi toki tullessaan haasteita ja väsymystä, mutta elämä oli yhtä aurinkoa (varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna). Vaan sittempä ilmoitti tulostaa tempperamenttinen Ainomme, jonka raskaus ja synnytys olivat yhtä itkua ja hampaiden kiristelyä, samoin vauva-aika maitoallergioineen ja väsymyksineen. Luulisin tämän kuumeilun johtuvan halusta saada vielä positiivinen ja ihana "loppuhuipennus" syntymälle (kuulostipa hölmölle, ja tarkoitin lähinnä raskautta ja synnytystä.. Aipussa ei ole mitään vikaa). Oikeasti olen vahvasti sitä mieltä (karvis vielä vahvemmin) että lapsemme on tässä, ellei sitten sitä iltatähteä kunhan koulu ohitse.. ;)
Onneksi ympärillä pyörii vauvoja, joita voi tuoksuttaa ja joihin voi kadottaa vauvankaipuunsa. Tai huonommassa tilanteessa se voi vain pahentaa tätä oloa.. Realistisesti tiedän voimavarani, ja haluan käyttää ne näihin kahteen nahistelevaan kullannuppuuni (sekä tietysti niiden isiin) <3 Tiedän olevani onnekas saatuani kaksi kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa murusta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti