Kylpyvannakateutta

Ukkelit lähtivät iltapäivällä porukalla (kera 2/3 isoisän) ihmettelemään karvanaaman työpaikkaa, kasoittain pölyisiä kiviä :) Me Ainon kanssa linja-autoilimme mummolaan viettämään tyttöjen iltapäivää! Pientä naisen alkua taisi aluksi hiukan jännittää linkassa istuminen omalla penkillä, piti nimittäin siihen malliin kiinni sormesta. :) Aika ihanaa oli pitkästä aikaa viettää aikaa keskenään, niihin hetkiin ehti tottua keväällä Otson hoitopäivien aikana. Nyt vielä kaipaisin laatupäivää kera pikku herran, meilä on vielä tekemättä junaretki naapurikaupunkiin :)

Mummolassa Aippu pääsi vannaan läträämään, ja mie olin taas kateudesta vihreänä. Mieki oisin halunnu! Mut se Ikean vanna ei ois kestäny moista :D Lohduttauduin sitten riisipuurolla ja parilla kupilla teetä, ei se ihan samaa asiaa ajanut mutta helpotti tuskaa hiukan! Ja kastelihan tuo uipija miuta tehokkaasti, joten kai sitä vähän pääsi läträämisen makuun kuitenkin.. :)

Otsolla oli ollut kivimontulla kivaa ja oli kuulemma ollut kotiin lähtiessä aivan musta pölystä :) Siispä suuntasimme mummolan läheiselle uimarannalle huuhtomaan loputkin liat niskasta, tai siis lapset.. Illan pikapyrähdys veteen ei ollutkaan niin hyvä idea kuin oltiin ajateltu.. Eihän sieltä nimittäin olisi haluttu lähteä pois ja niinpä Aippu kannettiin rääkyvänä autoon (jossa jatkoi huutamistaan kotia asti. Jipii!) :) Jospa sitä huomenna menisi ihan ajan ja eväiden kanssa rantaan muuttumaan rusinaksi. Nuo eväät on ehdottoman tärkeät! Meillä olikin lapsuudessa/nuoruudessa kotona vitsinä että joka paikkaan oltiin ottamassa eväitä mukaan.. Joo, ei ehkä kuulosta tälleen niin hauskalta, mut oli se sitä sillon :)

Rakastan teitä pienet vesipetoseni <3